Voin kertoa, että 100-vuotiaan mummon reaktionopeus on huomattavasti parempi kuin mun eilen. Siis miten hitaalla voi ihminen käydä? Olinpas ihan super huono.
Meten treenien teemana oli hauskuus ja paljon palkkaa. Hyvä ajatus, jep :). Alkuun ruutua alustalle, lähdössä Mette on tosi rauhaton ja pientä vikinää kuului. Annoin sitten namia ennen lähetystä, näillä hyviä toistoja. Jääviä takaperin kävellen ja naksulla merkaten. Hehheh... Ei hyvä. Tää on Metestä huippu hauskaa ja kun on niin jännittävää, kuuluu piippiip... Maahanmenot ja seisomiset napakoita, istumiseen tarvitsee käsiavun (istumista tehty vähemmän). Luoksetulo, joka hyvä. Loppuun parit seuraamisen liikkeellelähdöt, jotka hiljaiset.
Mun pitäisi muistaa, että Metellä epävarmuus ja palkanodotus aiheuttaa piipitystä. Pitää olla selkeä tekemisessään ja valmistella hyvin. Ja se mustavalkoisuus. Ja jos se reaktionopeus olisi edes vähän parempi, niin koirakin tietäisi mistä nuhdellaan... Huoh. Tänään Metellä on ansaittu vapaapäivä ja keskiviikkona lupaan tsempata.
Mites sitä blogia tähän aikaan päivitellään? ;)
VastaaPoista