Talviloma ja tokohommia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Se siitä _talvi_lomasta siis.

Mette on saanut puuhastella tokohommia. Liikkeet etenee mukavasti omalla painollaan ja ehkäpä äänikin on kokonaisuudessaan vähentynyt. Alkutreenissä tulee aina ääntä, mutta treenin edetessä äänikin vähenee. Suunta tuntuisi olevan oikea. Tänään tapahtui treeneissä yksi hauska juttu, mikä kertoo hyvin paljon mun pikkulappalaisesta. Menin hakemaan kentän laidalta jotain ja Mette päätti mennä syömään treenikaverin palkat siitä vierestä. Kerroin Metelle, että tuo ei muuten ole sallittua ja kun käännän selkäni, niin  mitä tekee Mette? Nappaa äkkiä maassa olevan metallikapulan ja istuu kapula suussa, pieni sädekehä pään ympärillä. Ihan hieman nauratti ja olla siinä nyt sitten vihainen... Ja Mette pääsi pälkähästä, tietty! :D

Poropaimennukset jää tänä vuonna väliin

Tänä vuonna jää reissu väliin, koska juhlavuoden kunniaksi kilpailu järjestetään kutsukilpailuna. Kilpailuun kutsuttiin työkäytössä olevia koiria ja aikaisempina vuosina hyvin menestyneitä koiria. Toisaalta olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan, koska kokeilussa on ensimmäistä kertaa uusi testikäytäntö, mutta nyt tulee perinteisiin muutos ja reissu jää väliin. Harmi juttu. Tsemppiä kaikille testiin ja kilpailuun! Mielenkiinnolla odotan kuulumisia uudesta systeemistä.

Sattumalta törmäsin Anna Korhosen ottamiin kuviin Meten poropaimennustestistä vuodelta 2012.

Liekaporolla. Mikä toi on?

 

 

 

Sitten päästiin itse asiaan.

Kas näin hajoaa tokka, tokka hajoaa näin!

Porot nätisti nipussa

 

 

On siellä pieni poropaimenkin.

 

Mette taisi ymmärtää tehtävän vähän väärin. Ei, tämä ei ollut juoksukilpailu.

 

Kiitos Annalle kuvista! Nyt jo naurattaa koko testi, vaikka aidassa ei niinkään :D. Mette oli nimittäin sitä mieltä, että ohjaaja on vain hidaste, jonka voisi ohjata katsomoon.

Jaavahan oli hirmu kiltti ja tottelevainen omassa testissään. Yhdestä käskystä tuli luokse ja lähti luvan saatua. Vähän jahtaili ja väliin tokka hajosi. Parin vuoden paimennustauon jälkeen kilpailussa toimi todella hienosti ja parhaana lapinkoirana sijoittui viidenneksi. Joku oli korvien välissä loksahtanut paikoilleen, kun tokka pysyi kasassa ja käytti hienosti haukun eri sävyjä. Korvatkin pysyi mukana, tietty. :)

Myrtillä oli testissä järki päässä, kuunteli ja sillä oli jopa ideaa pitää porot kasassa. Myrtti saikin tuomareilta maininnan "hyvä koira". Seuraavana vuonna kilpailussa teki hienosti hommia ja sijoittui 9. Myrtillä on ollut mun koirista eniten ajatusta paimennuksesta heti alusta asti. Se ei edes testissä jahtaillut.

Mette viiletti testissä korvat off-asennossa, nappasin kopin ja heitin hihnoilla. Juoksenteli lopuksi tyhjässä aitauksessa etsimässä poroja ja ei kuunnellut niin yhtään. Seuraavana vuonna kilpailussa kuunteli, siirryttiin irrallaan aidasta toiseen ilman karkailuja ja paimennuksessakin näkyi järkeä. Ei olisi uskonut samaksi koiraksi.

Toivottavasti ensi vuonna päästään mukaan!

tokokouluttautumista

Perjantaina päästiin Christan oppiin ja sunnuntai sujahti Markon opissa. Christan kanssa tehtiin alkuun kaukoja, koska Mette on alkanut jumimaan maahan. Kaukotreeneissä laitettiinkin Metelle haastetta peliin ja sehän selvisi niistä mallikkaasti! Christa heitteli Meten naaman edessä nameja, lirkutteli ja houkutteli, välillä viivettä ja välillä pyysin nousemaan heti. Ja aikasta mukavalla ilmeellä ja napakasti nousi. Tähän olin oikeasti tyytyväinen :) Samalla tuli esille meidän ikuisuusongelma eli jumahtanut talitintti kurkussa. Pitkän kesän ja ulkokauden jälkeen ehdin hieman huokaista, kun Mette oli pitkään hiljainen. Hallikausi alkoi ja ääni teki comebackin. Suurin syyhän on se, että kun ääntä alkoi taas tulla, niin taisin vähän luovuttaa koko asian suhteen. Onneksi saatiin Christalta hyvät vinkit, joita nyt kokeillaan. Mä lupaan pysyä tiukkana ja yritän olla mahdollisimman mustavalkoinen. Jotenkin mun on tosi vaikeaa huomauttaa tuosta äänestä. Ehkä mä pelkään, että Mette sanoo vaan "piä tunkkis", pakkaa kamat reppuun, suuntaa Lahti-Tampere -tien varteen ja liftaa Siperiaan.

Ja kuinka hyvän mielen treenejä meillä onkin nyt ollut jo useammat peräkkäin!! Mä oon aika hyvin pysynyt mustavalkoisena ja puuttunut ääneen sovitulla tavalla. Ja melkein joka kerta sanakin on ollut oikea ;). Enitenhän tässä on mulla opeteltavaa, kun pitää muistaa äänisana ja muuvirhe-sana. Tosi heleppoo! Nyt on tarkoitus saada Mette ajattelemaan vain ja ainoastaan palkkaa, koska tällöin on keskittynyt ja hiljainen. Jos tulee ääni, niin "äänisana" ja jäähylle, jonka jälkeen uusi yritys. Jos tulee uudestaan ääni, niin "äänisana" ja jäähylle. Sitten helpotetaan niin, että saadaan onnistuminen esim. perusasentoon tulemisessa rapistellaan taskua -> ajattelee palkkaa -> tekee hiljaa. On ollut mielenkiintoista huomata, että kun treenin alkuun väännetään hetki näitä perusasentoontuloja, niin loppu treeni menee hiljaisuuden vallitessa. Tästä tämä taas lähtee suttaantumaan :).

Kaivelinpa viime vuotisia kuvia, kun ei ole tänä talvena (?) pahemmin tullut kuvattua. Ehkä maailman tyhmin talvi ikinä. Loskaa ja kuraa ja plussakelejä :(

Hyvää ystävänpäivää!

treeniä, lenkkiä , fyssaria

Onpas ollut kiva päästä jälleen treenaamaan. Ensimmäisissä treeneissä tauon jälkeen oli "hieman" intoa ja iloa :) Aksasta oltaisiin muutenkin tauolla aksahallin vesivahingon takia, mutta nyt tauon pituudesta ei ole tietoa. Viime viikolla Mette kävi fyssarin käsittelyssä ja rangasta löytyi lukkoja. Muuten oli ihan hyvässä kunnossa. Ongelmahan on kaiketi se, että Mette on tuollainen fletkumato eli vähän taipuu liikaa sinne sun tänne. Nyt pitäisi saada syvät lihakset todella hyvään kuntoon, että aksan pariin voidaan palata. Mettehän makaa edelleen usein "hylkeenä" kuten pennut, hypätessään vasten sen selkä menee ihan notkolle, takajalat kiertyy ulos jne. Nyt vaan keskitytään jumppailemaan ja kehittämään lihaksia.

Treenien lisäksi ollaan lenkkeilty kavereiden kanssa. Nyt vaan näyttää uhkaavasti siltä, että jääkelit oli tänä vuonna melkoisen lyhyet...

Tämän päivän lenkkiporukka

Jaava 11v

Niin rakas Jaava täyttää tänään 11-vuotta! Synttärilahjaksi Jaava sai ihkauuden vinkupallon. Jostain syystä meillä on ollut vinkupallot boikotissa viimeiset kymmenen vuotta. Jaava nimittäin jaksaa vinguttaa. Ja vinguttaa. No, mihinkäs se Jaava olisi muuttunut? Pallo pääsi yöksi kaappiin.

Jaava ja uusi pallo

Innostuinpa selailemaan kuvia 11-vuoden ajalta:

Kesä 2003

Syksy 2003

O-ou, mikä toi on?

Kesällä 2004 mökillä

Jaava ja Musti talvella 2004

Oliko jotain asiaa?

Talvi 2004

Jaava Karri-papan kanssa Rautavaaran kesäleirillä 2005. (c) Taru

Ekat agikisat Haminassa 2005. (c) Taru

Haminassa edelleen. (c) Taru

Voittajan on helppo hymyillä! Nolla ja ykkösten rotumestaruusvoitto Haminasta. (c) Taru

Kesä 2006 (c) Taru

Luonnetesti 2007, +240 pistettä ja laukausvarma.

Mun tyypit 2007. Musti, Jaava ja Myrtti.

Jyväskylän erkkarin tokossa 2008. (c) Halle

Hypyn Jaava taisi suorittaa kolme kertaa. Ihan omatoimisesti.. (c) Halle

Jaava seuraa. (c) Taru

Lapin kullat Agirodussa Vöyrillä 2007.

Mikkelin rotumestiksissa hyllyjä hakemassa. Oiskohan Tarun ottama kuva?

Leikkitätinä

Jaavan sivuprofiili.

Alkuvuodesta 2011 Jaava sai kärsiä pienistä naskalihampaista. Mun tytöt.

Myrtti ja Jaava talvella 2010

Musti, Myrtti, Jaava 2008

Myrtti, Jaava ja Mette tammikuu 2012

<3

Joulukuu 2012

Kesä 2013

tammikuu 2014

Jaava pääsi mummoaksaamaan synttäreiden kunniaksi. Onnea Jaava! <3