sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Medi-Mette!

Eilen oli jännittävä päivä. Kaikista jännittävin osuus oli heti aamusella, kun oli vuorossa virallinen mittaus. Mette on tarkan millin tyttö ja just eikä melkein MEDI. Tuomari laitteli jalkoja eri asentoihin ja kyllä, joka kerralla keppi osui maahan. Sormenkin tuomari sai mahtumaan väliin, joten uskottava se oli. Pikku-Mette on pikkukoira :)

Ei siinä kauaa ehtinyt huokaista, kun piti oikeasti mennä tutustumaan rataan. Ensimmäisenä agirata, joka vaikutti mukavalle. Mette lähti medien ensimmäisenä, mutta rataantutustuttiin minien kanssa, joten aikaa oli vielä lämppäillä tutustumisen jälkeenkin. Hyvä rata muuten, mutta keinulla lennettiin. A-este ja puomi olivat hyvät, hyvin pysähtyi alastulolle. Keppeihin olin super tyytyväinen, teki ne, vaikka hidastuikin! Kepeiltä päästyään sitten oikein kiihdytti renkaalle ja putkeen :D Taisi Mettekin huokaista helpotuksesta, että huh selvittiinpä niistäkin. Radalta 5, aika jotain -13 ja sij. 2

Vielä oli edessä hyppäri, jossa kolmen hypyn jälkeen houkuttimena putken väärä pää. Mun _piti_ tehdä valssi, mutta jäin kun tikku p*skaan ja sinnehän se sujahti. Mun jalat ei vaan liikkuneet mihinkään ja seisoa tönötin paikallani :D Kuvittelin, että se lähtee vähän hitaammin ja että mulla on hyvin aikaa... No, tehtiin kuitenkin rata loppuun. Kepeille asti hyvää menoa, jätti vikan välin pujottelematta ja idioottina aloin korjaamaan. Siitä päästyään yritti sinkasta palkalle ja loppu meni sitten säätämiseksi.

Meten molempien lajien kisadebyytit on sujuneet mukavissa tappohelteissä, mutta eipä tuo helle näytä kamalasti vaikuttavan ainakaan näin lyhyt kestoisissa suorituksissa. Oikein tyytyväinen olin myös siihen, että ensimmäistä kertaa ikinä aksattiin ulkona ja kun tuota taukoakin on takana, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Nyt vaan keppi- ja keinu-treeniä, niin päästään taas kisaamaan! Ja päivän tavoitekin täyttyi, kun agilityä ei "tarvinnut" jättää lajivalikoimasta ;)

Suuret kiitokset Tuijalle kuvista ja lentävän lapinkoiran ikuistamisesta!


Korvat lintassa ei voi kuulla estekäskyä

Lapinlentokoira






torstai 25. heinäkuuta 2013

Nenähommii

Kun vauhtiin päästiin, niin käytiin eilenKIN tekemässä jälkiä nurmelle. Myrtille pari kulmaa, namia alkuun joka askeleelle ja sitten vähän tyhjää väliin. Myrtti näytti jäljestäessään ihan samalta kuin 5 vuotta sitten: häntä riippui alhaalla ja mamma oli niin tarkkana ettei tosikaan. Samalla siinä muistin, että silloin kun Myrtti oli nuori ja rasittava, tein nurmelle namijälkiä enemmän ja vähemmän. Hyvin oli säilynyt mielessä, mikä oli homman nimi! Näitähän voisi tehdä Myrtille lisää, sujuu paljon paremmin kuin verijälki tällä hetkellä :D.

Metelle kokeiltiin ensimmäistä (?) kertaa vieraan tekemää jälkeä. Muuten mentiin samalla tyylillä kuin aiemminkin, kulmia, suoraa ja namia + loppuun keppi. Eipä haitannut menoa, ettei ollut minun tekemä jälki. Samalla tavalla nosti ja lähti oikeaan suuntaan. Kulmat meni tosi tarkasti, askeleista en ole varma, että söikö namit vaan toisen jalan askeleilta? Ihan sama, hyvällä motivaatiolla puuskutti ja keppi-ilmaisukin oli nopea ja suora. Mun pätevä pieni jälkieläin! <3 Nyt vissiin pitäisi uskaltaa alkaa vähentämään namia.. Hui!

Jaava ei jäljestänyt, vaan sai hakea leluja ja kapuloita. Hauskaa sillä oli ja tuli muuten ripeästi sivulle ilman pyytämistäkin.. Eli ei ainakaan kokeen jähmeys ole siirtynyt treeneihin :P Hyvä niin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Juoksutauko ohi

Meten juoksutauko on nyt ohi, joten eilen sitten treenattiin niin aksaa kuin jälkeäkin. Olihan se sitten järjestyksessä kesän jälki nro.2.. Maneesilla tein keppejä ja niiden lisäksi jaksoin rahdata pari hyppyä varastosta. Kepit meni ihan päin prinkkalaa, huoh. Alotteli miten sattuu, jätti kesken ja lopulta sitten käveli. Tässä kohtaa olin fiksu ja treenasin isot koirat välissä. Myrtti oli ihanan innokas ja teki kivasti oman keppi-hyppy -treeninsä. Jaavakin pääsi tekemään ja mummohan teki <3  Agility on kyllä Jaavan lempparia, harmi kun se on kiellettyjen harrastusten listalla. Mummolta vaan räkä lensi ja kuulosuojaimet olisi olleet tarpeen ;) Parit minimini-hypyt ja kepit, niin se riittikin Jaavalle (Jaavan mielestä ei). Meten kanssa uusi yritys ja ei se ainakaan mikään kamalan pehmo ole. Ei ottanut nokkiinsa, vaikka mulla meinasi käämit palaa ekassa setissä. Samalla innolla viiletti maneesiin ja kas, pujottelikin oikein. Kävi myös hyppimässä itsekseen niitä paria hyppyä ja olihan siitä palkattava, vaikka tarkoitus olikin mennä kepeille. Loppuun vielä etupalkalla parit kepit, jotka meni jo normaaliin tapaan. Olisi sitä voinut tietysti heti alkuun tehdä vähän helpompaa, kun viime kerrasta on aikaa kuukausi vai kaksi. Tyhmä omistaja. Onneksi Mette ei kuitenkaan tainnut mennä rikki.

Maneesilta ajelin Patarille tekemään jälkiä. Oli ainakin vähän haastavaa, kun kenttä oli täynnä porukkaa. Hetken aikaa odoteltiin ja niin meillekin alkoi tilaa löytymään, kun jalkapalloilijoiden treenit loppuivat. Meten jälki oli suurimmaksi osaksi namitettu joka askeleelle, muutamia tyhjiä pätkiä välissä. Kulmia useampia ja loppuun keppi. Ennen varsinaista jälkeä muisteltiin vähän ilmaisuja ja jäljesti muuten sairaan hyvin sitä namitonta jälkeä! Ensimmäisessä ilmaisussa piti autella, olisi vain viilettänyt ohi. Toisen ilmaisi jo paremmin ja kolmannella muisti mikä oli homman nimi! Itse jälkeen olin todella tyytyväinen. Mette löysi itse jäljen ja lähti vielä etenemään oikeaan suuntaan. Teki tarkasti ja keskittyneesti. Yhden kerran vähän kadotti jälkeä ja yritti ihan tuhannesti. Hätäpäissään kävi välillä lähes maassa, kun ei meinannut löytyä. Lopulta se löysi sen itse ja jatkoi taas hyvää jäljestystään. Kepinkin ilmaisi ilman miettimistä. Tulipa hyvä mieli :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Yötokokoe 20.7

Hullua ei tarvitse paljoa yllyttää, joten suuntasin Jaavan kanssa Lempäälään yötokoihin. Tuomarina kokeessa oli Riikka Pulliainen. Jaava pääsi omaa suoritusta tekemään joskus 22.30, oli muuten jo melko hämärää ja KYLMÄ. Kannatti lähteä caprihousuissa ja hupparissa :D

Jaava vaikutti paikkamakuussa hyvälle, oli hyvin mukana kehäänmenossa eikä muutenkaan mitään ongelmia. Mutta jo yksilöihin mentäessä Jaava tuntui tosi tahmealle, ei ollut ollenkaan oma itsensä. Normaalisti herkästi huuteleva ja hyppivä mummeli oli ihan vaisu :( En tiedä, että onko se sitten kipeä tai jumissa, mutta oma itsensä se ei ollut. Menin itse tästä ihan ymmälleni, enkä osannut koota ajatuksiani kehässä saati sitten toimia järkevästi. Liikejärjestys oli sekoitettu: ruutu, seuruu, luoksetulo, hyppynouto, tunnari, istuminen, kaukot ja metalli. Ruutua ei löytynyt, ei ollut lähdössä yhtään kartallakaan. En edes meinannut saada jähmeää koiraa perusasentoihin, joten hyvällä mielellä sitten seuruuseen (not). No, hiihdin itse kuin pikahiihtäjä, joten Jaavahan jäi kelkasta, teki tasan yhden perusasennon ja mulla kasvoi tatti otsaan. Siinä jo ehdin miettiä, että mitä myötähäpeää katsojatkin tuntevat.. Oma keskittyminen oli siis ihan syvältä. Miten sitä sitten voi koiraltakaan mitään vaatia, jos itsekään ei ole kartalla?! Luoksetulo oli ok, mikä vähän pelasti tilannetta. Ennen hyppynoutoa en taaskaan meinannut saada Jaavaa tulemaan perusasentoon.. Takaisin tuli hypyn sivusta, mutta kuitenkin teki ihan iloisesti. Tunnarissa olin jo valmiiksi ranteet auki -fiiliksellä, se on meidän ehdottomasti heikoin lenkki ruudun ohella. Olin 200% varma, että väärä tulee. Meni ravilla kapuloille, hössötti, siirteli vääriä ja toi vähän pureskellen. Mielessä oli vaan, että ja näin tuli väärä. Olin AIDOSTI yllättynyt, kun siinähän oli meidän numero :D Aikamoista. Taisi olla toinen kerta, kun kokeessa toi oman. Istumisessa ei lähtenyt edes seuraamaan ja seisoi. Kaukoissa tsemppasi ja teki varmaan elämänsä parhaat. Metallia ei meinannut löytää, mutta työskenteki kuitenkin ja löysi lopulta.

Oma fiilis oli ihan karmiva kehän jälkeen. Ihan kuin mulla olisi ollut joku vieras koira, hävetti tuhannesti ja olin niiin pettynyt. Mun tärkein tavoite on aina ollut, että kehässä on kiva ja rento fiilis sekä innokkaasti tekevä koira. Ihan sama, vaikka tulisi nollia tai virheitä, pääasia on asenne ja fiilis. Mulla on _aina_ ollut Jaavan kanssa kivaa kehässä ja ollaan tehty yhdessä. Vaikka tuloksellisesti onkin usein mennyt miten sattuu, niin aina se on tehnyt iloisesti ja innokkaasti (nuorempana vähän liiankin innokkaasti ;D). Nyt oli sellainen pohjanoteeraus, ettei tosikaan.

Onneksi Riikka oli samassa kokeessa Velmun kanssa ja otti meidän suorituksen videolle. Eilen tai siis yöllä en pystynyt sitä katsomaan, mutta tänään päätin kiduttaa itseäni.. Eihän se sitten ihan niin järkyttävälle näyttänytkään kuin miltä tuntui. Kiitos Riikalle videosta, matkaseurasta ja ONNEA ykkösestä ja voitosta!!!! Toiset ne vaan osaa :D

Pisteiden valossa näytti tältä:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 5½
Liikkeestä istuminen 0
Luoksetulo 10
Ruutu 0
Hyppynouto 0
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 10
Kokonaisvaikutus 9
VOI 3 205p

Olin kyllä yllättynyt, että miten paljon saatiin pisteitä. Musta vaan tuntui, että nollattiin kaikki.. Ei sitten kuitenkaan ja olihan siellä hyvääkin. Se yleisfiilis vaan oli niin katastrofaalinen, että varjosti koko kokeen ajan eikä muuta jäänyt mieleen.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Verijälki nro. 2

Heinäkuu puolessa välissä ja sain aikaiseksi tehtyä Myrtille kesän TOISEN verijäljen. Aika säälittävää :D Ensimmäinen tehtiin äitienpäivänä Mikkelissä ja se meni ihan päin prinkkalaa, joten ainakin on ollut aikaa pohtia millainen on seuraava jälki ;). Eipä tullut hirveästi suunniteltua, samalla kun merkkasin ja veretin, mietin, että mitä tänne tekisi.. Ei näin!! Myrtin ongelmahan on, että se on alkanut viilettää ilmavainulla. Tämä ongelma on tullut pikku hiljaa, pari-kolme ensimmäistä kesää se oli hyvin tarkka, eikä nenä noussut ikinä maasta. Nykyään se on sellainen itsevarma mammakoira, joka tietää mitä tekee ja nopeasti oltaisiin ihan jossain muualla kuin pitäisi. Päätin siis tehdä mahdollisimman vaikean jäljen, jotta joutuisi kunnolla keskittymään. Olen varmaan tehnyt liian samanlaisia ja helppoja jälkiä tai jotain?

Myrtin jälki oli noin 22h vanha, pituutta vain joku 400 m (isompi tie tuli vastaan, tässä kohtaa korostuu se suunnitelman tärkeys..), ekan kulman makauksessa kuivanameja (jotka joku eläin oli käynyt syömässä), toisella suoralla yksi makaus (kuivanameja, jotka oli syöty) ja toiseen kulmaan kokeiltiin katkokulmaa. Myrtillä on aina ollut makaukset vain kulmissa eikä ikinä ole tehty katkoa. Keksin sen siinä tallaillessa, että kokeillaanpa sitäkin ;).

Myrtti lähti hyvällä asenteella ja tarkasti. Ekan kulman makauksen merkkasi kerrankin hyvin, pari kertaa pyörähti ja lähti suoraan jäljen päällä jatkamaan. Sitten meinasi alkaa ottamaan ilmavainua jäljen loppua kohti. Jälkihän oli U:n muotoinen. Sanoin vaan, että höpöhöpö ja jälki -> lähti kiltisti jatkamaan nenä maassa. Suoralla olleen makauksen merkkasi hyvin ja katkokulma onnistui ilman mitään ongelmia. Ei käynyt ihmisjälkeä ajamassa, vaan tarkasti lähti etsimään jälkeä oikeasta suunnasta ja sieltähän se löytyi. Pätevä Myrmy!! Siihen se sitten loppuikin ja meni vähän tahtojen taistoksi. Myrttihän nappasi ilmavainulla vainun kaadosta ja en halunnut päästää sitä ilmavainulla sinne humputtelemaan, varsinkin kun oli yrittänyt jo aiemmin oikaista sinne. Matkaa oli kuitenkin vielä joku 80m. Olisi pitänyt vaan päästää se menemään, mutta mua vaan niin otti päähän se sen ilmavainulla viilettäminen, joten loppusuora meni just niin huonosti kuin vain voi. Kai pitäisi tehdä joku jälki vielä tälle vuotta, jos ei vaan lumet ehdi tulemaan ennen sitä ;) Ehkäpä mahdollisimman paljon tapahtumia, ei ainakaan U:n muotoinen ja makauksille vähän namia yms. Liian kiire on kaadolle ja loppupalkalle. Vielä kun kyseessä on fiksu lappalainen, joka ei nyt turhaan mitään töitä tee, niin oikaisu on sitten paras ratkaisu.. Mitä nopeammin ja helpommalla, sen parempi! T:Myrtti.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuvapläjäys

Käytiin pikainen reissu Mikkelissä ja tuli ilta-auringossa ulkoilutettua kameraakin. Jaava ja Myrtti kyllä nautiskelivat maalla olosta, Mette tärppipäiväisenä joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn. Varsinkin, kun pihapiirin pelloille on nyt muuttanut ne metsäjänikset..

Sanoitko metsäjänikset? Voisin kyllä antaa niille vähän vauhtia.
Olisiko ne tuolla?
Ok, poseerataan ensin. Palkaksi pupujahtia?
Äitikin kyllä kelpaa.


Hups keikkaa, äiti voitti.
Oikeesti me ollaan kavereita.


Kattokaa, ku toi mummeli joutui parturiin.
Mut on se silti aika hieno, musta tulee isona samanlainen.
Siellä ne puput olisi.
Vähän naurattaa.
Ja äitiä kans.
Ens kerralla sitten.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Agirotu Ylöjärvellä 2013

Olin ilmoittanut Myrtin varakoiran varakoiraksi lapinkoirien medi-joukkueeseen, kun "se on joka tapauksessa paikalla". Taisin tämän puoliksi unohtaa silloin, kun Mette aloitti juoksun ja kaiken kivan piti jäädä väliin. Lauantaina kännykkä piippasi ja Myrttiä tarvittiinkin joukkueeseen. Ei siinä muuten mitään, mutta en ollut sunnuntaita pyytänyt töistä vapaaksi, koska Metellä oli se juoksu.. Pikkusen siis piti järjestellä asioita, hommata sijainen töihin (oli muuten helpommin sanottu kuin tehty), Mette tarvitsi hoitajaa ja muuta mukavaa, mutta loppusaldona oltiin lauantai-iltana Ylöjärvellä klo. 22.30 ja telttakin nousi saman vuorokauden puolella pystyyn :D. Hyvä me! Oli muuten illalla ihan pirun kylmä ja joku oli ainakin lähtenyt helletamineissa matkaan.. Onneksi teltassa oli iso läjä koiria ja lopulta ihan turkasen kuuma. Jaavasta on tullut ihan hassu mummeli, se vaan nautiskeli pienellä kiepillä makuupussin päällä, kun muut koirat olisivat jo halunneet pihalle viileämpään.

Montaa tuntia ei nukuttu, mutta reippaina ja hyvällä mielellä herättiin sunnuntaina. Hellettä riitti ihan riittävästi, niin kuin agirotuun kuuluukin. Vähän meinasi alkaa siinä jännittää, kun eihän Myrtti ollut edes nähnyt esteitä ties milloin viimeiksi, saati sitten treenannut. Kisattiin me viime syksynä ne yhdet möllikisat ja onhan se käynyt jotain muutaman esteen pätkiä tekemässä satunnaisesti. Luotin siihen, että kyllä mamma hommansa hoitaa. Olikin oikein hauska mammalomalta paluu, kun kolme vuotta sitten samaisessa paikassa jäi mammalomalle (eli on kisannut viimeiksi ja silloisen syksyn juoksusta astutettiin) :D Ja yksi pennuistakin oli joukkueessa.. Myrtti teki oman hommansa juuri niin hyvin kuin voin vain toivoa ja tulokseksi nolla! Vähän hiipui vauhti parissa kohtaa, mutta kun en mennyt himmailuihin mukaan, niin löytyihän sieltä mammankin töppösistä vauhtia. Kontaktejahan se ei osaa tai siis ehkä osaisi, jos oisin sanonut alastulokäskyn :P. Myös Riddu ja Sissi tekivät nollat ja Saralle yksi rimanpudotus ja puomilta luiskahdus. Hienoa menoa jokaiselta ja se riittikin kilpailevien medien 7. sijaan. Ei yhtään hassumpaa pikkulappalaisilta.

Tässä vielä video. Joukkueessa Myrtin tytär Sissi (Taivaannastan Iseeviot), Myrtti (Vehkaliinan Suomyrtti), Myrtin Riddu-täti (Taivaannastan Diidasatni) ja Sara (Dimolin Saraliina).

Hurjan hauska päivä, olipas kivaa olla pitkästä aikaa agikisaamassa :)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Myrtti 6v

Mun ikioma örisevä hetkupeppu, meidän lauman blondi, täytti eilen 6 vuotta! Myrtti oli kauan odotettu pentu ja edelleen on tuoreessa muistissa, kuinka piinaavaa oli odotella juoksua, astutusta, pentujen syntymää.. Ihana Unna saikin juuri kuin tilauksesta "ne" kaksi narttua ja siskojen lisäksi 2 veljeä. Myrtti on opettanut paljon, sillä mikään helpoin koira se ei ole minulle ollut. Ne ovat Jaavan kanssa olleet kuin yö ja päivä, joten aluksi mentiin pitkälle metsään, kun yritin vääntää sen samaan muottiin Jaavan kanssa. Kun päästiin samalle aaltopituudelle, niin homma on alkanut pelittää. Myrtti onkin koira, joka vain paranee vanhetessaan. <3
 
Siis ONNEA Vehkaliinan Superässät ja monia vuosia lisää!

Mun koiralauma 24.8.2007
Nappisilmä ~3kk
Tämä kuva kertoo, mitä Myrtti teki pari ekaa elinvuottaan: juoksi
Naamio-vaihe
"Jee, hiekkaa!"

Rusakko vai lapinkoira?

Piippanokka

Myrtin pentuajan lempparia hiekkamontuilla


Käpyleikkiä


En yhtään enää ihmettele, miksi Myrttiä luultiin hirvikoiraksi.
Myrtti 1v
Myrtti 1v
Musti 9v, Myrtti 1v, Jaava 5v
Myrtti 2½v
2-vuotiaan iloja
Tytöt kevättalvella 2010
Äitiyden iloa 2011
Karvanlähtöinen Myrtti 6v

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Treenit jatkuu

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää SM-kisojen jälkeen tokotaukoa ja tehdä vaan aksaa ja jälkeä. Juoksujen takia aksaa ei päästä tekemään ja tokomotivaatio nousi kisaturistina ollessa. Joten tällä viikolla on joka päivä treenattu tietenkin tokoa! Nyt on keskitytty pääosin avoimenluokan liikkeisiin, koska alokkaaseen ei enää mennä. Eniten tekemistä on kaukoissa ja paikkamakuussa (piilomakuita tehty ehkä kolme kertaa ja niin, että olen vain käväissyt). Muut liikkeet on edes jollain tasolla. Luoksetulon stoppi on leikkien hyvä, mutta liikkeenä tehtynä vähemmän hyvä.. Ruutua on tehty myös ja noutoa. Jotain hyvää näissä hellekeleissä, kun ei tule ääntä :D. Muuten helle ei Metteen vaikutakaan.

Jaavan kanssa on väännetty ruutua. Kun juna menee raiteillaan, niin junahan menee.. Eilen oli kunnon tahtojen taisto, jonka taisin voittaa. Tänään nimittäin ruutu löytyi hyvin ja hyvällä asenteella menikin. Kaukoja on tehty takapalkalla, metukkanouto on hyvä ja luoksetulossakaan ei ongelmia. Tunnaria pitäisi tehdä, siinä on eniten tekemistä. Josko tuo mummokin syksyllä kävisi vielä jonkun kokeen :)

Myrtti on saanut keskittyä palloleikkeihin, seuraamisen vasemmalle käännöksiin, kaukoihin, noutoon ja ruutuun. Nyt alkaa kaukot onnistumaan ekoilla käskyillä, eikä se jäädy sinne maahan.