helmikuu 2020 |
Ensimmäisenä kerrottakoon, että meille kuuluu hyvää. Vaikka korona-virus jyllää ja tila on todella poikkeuksellinen, niin olemme myös päässeet nauttimaan auringosta ja hyvistä ulkoilukeleistä. Myrtti-mummeli lähestyy 13-vuoden ikää ja on vähän aiheuttanut huolta ja murhetta tänä keväänä. Tammikuun loppupuolella kotiin tullessani Myrtti oli todella vaisu, ruoka ei kelvannut ja piti päätä vinossa. Tutkin korvat, hampaat ja mittasin kuumeen. Näistä kaikki olivat normaaleja. Itkua tuhertaen soitin päivystykseen ja kerroin tilanteen. Päivystyksessä Myrtti reagoi hyvin voimakkaasti oikean korvan katsomiseen, jonka takia tärykalvolle asti ei nähty. Mitään muuta "vikaa" ei löytynyt. Saimme kotiin kortisonikuurin tabletteina, koska ei voinut tietää tärykalvon tilannetta. Kortisoni väsytti mummua, mutta muuten kaikki meni hyvin ja pääkin palasi normaaliin asentoon. Kontrollissa kaikki oli hyvin. Seuraavalla viikolla kesken lenkin Myrtti kirjaimellisesti hyytyi. Tahti hidastui hidastumistaan ja lopulta mummeli kävi makaamaan tienposkeen. Lenkiltä palasimmekin autokyydillä kotiin. Seuraavana päivänä tapasimme taas eläinlääkäriä, joka otti verikokeen. Hemoglobiini oli matala ja maksa-arvo koholla. Sai kotiin Samylinia, pahoinvoinninestolääkettä ja kortisoni jatkui edelleen. Pikkuhiljaa kortisoni laskettiin alas ja jatkettiin samylinillä. Myrtti piristyi normaaliksi ja maaliskuun kontrolliverikokeessa arvot oli normaalit! Tällä hetkellä mitään lääkkeitä ei mene ja mummeli porskuttaa taas entiseen malliin <3 Kylläpä säikäytti!
syyskuu 2019 |
Mette porskuttaa entiseen malliin. Olemme käyneet viikottain ohjatuissa rally-treeneissä ja ystävämme Ääni on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän mukana. Ehkä siitä ei minun koulutustaidoillani koskaan päästä kokonaan eroon, joten tämän hyväksyttyäni olin ilmoittanut Meten muutamaan rallystarttiin. Sitten tulikin korona ja kaikki kisat, tapahtumat, koulutukset jne. peruttiin. Katsotaan sitten syksyllä uudemman kerran.
helmikuu 2020 |
Pienimies Manu on jo ehtinyt lähes 9kk ikään. Manu on ihana tyyppi, vähän niinkuin lappalainen paimenkoiran twistillä! Pienestä asti kaikkien kaveri, reipas ja rohkea. Nyt taas leikkii ihan kivasti, kun välillä oli kausi ettei leikkiminen ollutkaan niin kivaa. Manu on myös hyvin ahne ja heti 11 viikkoisena suunnattiinkin päivystykseen. Tällöin Eräs nielaisi kissan märkäruokapussin repäisyosan... Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja parin päivän päästä oksennuksen mukana tuli toivottu muoviriekale pois. Jatkamme tutustumista toisiimme ja yhteisen perustuksen luomiseen.