Perjantaina päästiin piiiiiitkästä aikaa hakuilemaan! Jaavalla oli neljä maalimiestä, ekat kaksi lähti etukulmiin samanaikaisesti ja Jaava oli katsomassa näiden lähdöt (eli mielikuvatreeni). Ensin etsittiin vasenetukulma ja sitten oikea. Sillä aikaa, kun Jaava oli oikealla puolella, niin vasemmalla ollut maalimies siirtyi eteenpäin. Saman homma myös toiselle puolelle. Näin ollen seuraavat kaksi oli valmiita. Hyvin oli muistissa, että mitä metsään oli tultu tekemään eikä etsinnässä mitään suurempia ongelmia ollut. Vähän se kaarteli, mutta eiköhän pistot suorene treenaamisen myötä.
Myrtti oli kierrokset tapissa, kun tultiin keskilinjalle. Kaikki maalimiehet oli vielä linjalla, mutta Myrtti katseli (ja kiskoi) linjan molemmille puolille ja nenä teki kovasti hommia! Eka maalimies näytti namia ja juoksi piiloon. Kun maalimies oli piilossa, päästin Myrtin perään. Seuraavat kolme tehtiin niin, että keskilinjalla houkuteltiin ja Myrtti näki lähdön, mutta sitten lähdettiin pois. Hyvin Myrtti irtosi ja teki nätisti hommia. Intoa vielä jäi treenin jälkeenkin :).
Lauantaina käytiin Marjon kanssa tekaisemassa kaikille koirille verijäljet. Tänään aamulla sitten käytiin ajamassa. Myrtti on viime kesänä mennyt Marjon kanssa yhden verijäljen ja Jaavalle tämä oli ensimmäinen ikinä. Pituutta suorilla jäljillä oli varmaan 100-150m ja jäljet oli vanhentuneet about 20 tuntia. Leimu suoritti oman jälkensä oikein mallikkaasti ja tiesi mitä oli tekemässä. Myrtti aloitti todella hyvin, mutta jossain vaiheessa hukkasi tai meni todella sivuun jäljeltä ja pysähdyin. Myrtti siinä pyöri ja etsi ja meni edestakaisin, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan omatoimisesti ilman minun apuja (osasinpa kerrankin olla vaan hiljaa paikallaan!). Siinä kävi sitten ikävä työtapaturma ja liina jäi puskaan kiinni juuri silloin kun Myrde löysi jäljen ja lähti sitä seuraamaan. No, selvittelin liinan ja otin pari askelta jäljen suuntaan ja Myrtti lähti etenemään jolloin kehuin. Loppu sujui ihan ok. Jaava haisteli kaadon hyvin ja sitten merkkasi ja oli sen näköinen, että mitäs sitten. Ei lähtenyt ajamaan jälkeä, vaan oli enemmänkin normaalilla lenkillä.. Seisottiin siinä paikallaan ja Jaava katseli lintuja ja seisoskeli. Jotenkin se sitten alkoi haistelemaan ja kehuin vähän -> seurasi jälkeä. Hetken päästä se näytti taas ihan siltä, että oli vain lenkkeilemässä -> pysähdys ja Jaava alkoikin etsimään jälkeä. Kehuin sitä hyvin rauhallisesti, kun se selvästi jäljesti ja niin se meni loppuun ihan hyvin. Jaavasta kyllä huomasi, että se ei ymmärtänyt aluksi että outoa hajua olisi pitänyt lähteä seuraamaan vaan sen mielestä se vaan merkattiin ja se on sitten siinä!
Ens kerran Jaavalle pari lyhyempää jälkeä, jotta se tajuaisi, että sitä outoa hajua pitää lähteä seuraamaan.. Myrtillä eikä Leimulla ole ollut mitään ongelmia lähteä jäljestämään, mutta ainakin tyttöjen kohdalla tämä kertoo ehkä jotain riistavietistäkin ;) Jaavahan ei nuorempana ole välittänyt pupuista eikä silloin koskaan seurannutkaan eläinten jälkiä. Iän ja ajokokemusten myötä sitten se on oppinut huonoja tapoja.. Myrtti ottaa paljon herkemmin hajuja riistasta ja sille on muutenkin luonnollisempaa ottaa hajuja niin ilmasta kuin maastakin.
Jälkien jälkeen Jaava teki muutamat irtorullaharjoitukset. Eka onnistui hyvin, toka ja kolmas meni persiilleen. Neljännellä sitten sanoin vielä lisäksi tuo -käskyn, jotta saatiin hyvä ja onnistunut suoritus. Ehkä tuo hellekin vaikutti tuohon rullatreeniin...