keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hauskaa vappua!

Sunnuntaina päästiin Christan koulutukseen, josta kuvasatoa alla. Kuvien (c) Arja Heiskanen. Ensimmäisessä setissä AVO läpi ja toisessa setissä korjaussarjaa. Olinpa tyytyväinen Meten mielentilaan ja asenteeseen kokonaisuus-treenissä. Isoin liikevirhe tuli liikkeestä maahanmenossa, jonka Mette on tehnyt seisomisena jo useammassa kokonaisuustreenissä (tätä pohdittiin sitten korjaussarjassa). Mukaan mahtui tietysti myös muita pienempiä virheitä, mutta silti olin tosi tyytyväinen. Enitenhän päänvaivaa on aiheuttanut tuo ääntely ja nyt ainoastaan hypyllä tuli vinkaisut.

Kommentit:
 
Kaket:
Nousi liian aikaisin, kun palasin sivulle. Muuten hienot, erityisesti maahanmenot. Istu vähän 2 vaiheisesti.

Seisominen:
Kävelee hieman, mutta parantunut. Vakaus ei ole ok, liikkuu.

 

Luoksetulo:
Hieno!



Hyppy:
Ääniä. Tuplakäsky (käsi) ohjaajalta takaisin tullessa.



Nouto:
Ravaa lopun. Hyvä sivulletulo. Nousee hieman liian aikaisin.



Maahan:
Mokasi.

Seuraaminen:
Hyvä kokonaisuus.

Kotiläksyksi tuli kaukojen viiveet ja jäävät. Samalla laitetaan liikkeet palasiksi ja rikotaan kaavoja. Mette kun on sitä mieltä, että hän tietää miten nämä tehdään (ennakointi yms.)..

Tällä viikolla on sitten tehty kotiläksyjä, mitkä on sujuneet aikasta kivasti. Ja edelleen mielentila ja asenne on olleet kohdillaan, hiljaisia treenejä :)


Oikein hauskaa vappua kaikille!



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Pääsiäisen vietimme maalla ja olipas kivaa, kun kelitkin suosi. Tytöt sai olla päivät pitkät pihalla ja sunnuntaina olikin varsin väsynyttä porukkaa, kun tultiin kotiin. Kolme päivää ulkoilua, talviturkin heittoa (Mette), pupujahtia (ärgh!!), myyrästystä ja vähän treeniäkin teki tehtävänsä. Pääsiäisvapaat loppuikin maanantaina Ojangon kisanomaiseen ja Mette oli varsin kivanoloinen. Paikallaoloissa vinkui alussa sen ajan, että pääsin piiloon ja yksilöissä ainoastaan paluuhypyssä. Aika kiva! Sen verran pikkukoiraa painoi väsy, että treenin jälkeen nukkui keskellä parkkipaikkaa pitkin pituuttaan, kun jäin treenikaverin kanssa juttelemaan :D Väsynyt koira = onnellinen koira.

Sunnuntaina ajettiin kevään ensimmäiset jäljet. Myrtille verijälki. Paljon kulmia, katkokulma ja vanheta ehti 18h. Myrtti olikin varsin tarkka ja pätevä. Kerrankin oli helppoa, kun vain käveli koiran perässä. Nenäkin pysyi alhaalla, eikä yrittänyt ilmavainulla viilettää. Hyvä Myrmy!

Metelle tein pellolle namitetun jäljen, satunnaisilla tyhjillä pätkillä. Kolme keppiäkin oli eksynyt matkalle. Vähän etukäteen mietitytti, että mitenköhän keppi-ilmaisut onnistuu, kun viime kesän jälkeilyt taisi jäädä pariin hassuun kertaan.. Turhaan mietitytti! Metu teki tosi tarkasti koko jäljen ja erittäin nopeat ja napakat ilmaisut. Jee!

Alla pääsiäisen viettoa kuvin.

Kattimaakari Oiva pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. (c) Marjo
Vähän jännittävää. (c) Marjo
Myrtti jäljestää (c) Marjo
Sorkka löytyi!
Mette jäljellä (c) Marjo
Kaverukset
Pitkästä aikaa nähtiin Hupia (ja Tarua)

Tonttu
Myrtti
Myrtti
Mette
Mette
Tätä Mette jaksaisi tehdä vaikka koko päivän. Myyrästää.
Mun tytöt: äiti ja tytär.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kevät ja kenttätreenit!

Onpas ollut ihana päästä jälleen treenaamaan ulkokentillä. Mette on ollut paljon parempi nyt kuin halleissa. Viime aikoina on tehty aika paljon kaikkea mahdollisimman pitkillä matkoilla. On viety yhdessä kapula kentän toiseen päähän, luoksetuloa yli  kentän mitalla yms. Meten mielestä on ollut aikasta kivaa, kun on päässyt kunnolla juoksemaan. Semmoinen pieni piiperrys turhauttaa ja aiheuttaa hyvin helposti vikinää ja kitinää. Näiden lisäksi on tehty siirtymiä ja pikkuisia kokonaisuuksia. Ehkä tärkeintä olisi, että mä lopettaisin sen armottoman sähläämisen, niin pysyy koirakin matkassa mukana :)) Tähän saatiinkin hyvät neuvot.

Tänään Mette oli treeneissä tosi kiltti ja hiljainen. Namista luopuminen laittaa pikkupystykorvan niin koville, ettei voi edes kitistä. Näitä jatketaan kyllä ehdottomasti.

Huolta ja murhetta

Voihan huoli ja murhe. Mulle olisi jo riittänyt tältä erää, mutta nyt Myrtti sairastaa. Myrtillähän oli ennen joulua sisälle pissimistä ja veden lipitystä. Silloin tutkittiin kohtu ja sisäelimiä ultralla (kaikki ok), verikoe (kaikki ok) ja pissanäyte (muuten ok, mutta laimeaa). Antibioottikuurilla oireet helpottivat. Viime viikon alkupuolella vesi- ja pissaralli alkoi taas, joten suunnattiin jälleen lääkäriin. Tällä kertaa tutkittiin pissanäyte (muuten ok, mutta laimeaa ja ominaispaino matala), verikoe (ok) ja röntgenillä virtsarakko (ok). Jälleen antibioottikuurin kera kotiin. Viikonloppuna kuitenkin kiinnitin huomiota siihen, että Myrtti pissaa varsinkin alkulenkistä melkoisen paljon ja juo normaalia enemmän. Maanantaina soitin lääkäriin, että antibiootista huolimatta pissaa ja juo edelleen paljon. Sain ajan tiistaille. Maanantaina oli pissannut työpäivän aikana sisälle ja samoin ma-ti välisenä yönä. Tiistain ultrauksessa ei selvinnyt mitään hälyyttävää. Kohtu ja virtsarakko ok. Torstaille saatiin aika cushingin taudin sekä diabetes insipiduksen testeihin. Myrtti viettikin aikaa lääkärissä aamu kahdeksasta ilta kuuteen. Olipa melkoisen iloinen pystykorva vastassa, kun menin hakemaan :) Diabetes insipidusta Myrtillä ei ole, mutta cushingin arvo oli rajalla. Muuten arvot olivat pysyneet normaaleina, mutta viimeisessä verikokeessa kortisolin arvo oli rajalla. Verikokeita otettiin siis pitkin päivää. Eläinlääkärin mukaan ei voida sanoa tämän perusteella, että onko Myrtti terve vai sairas. Arvon nousu voi myös johtua siitä, että Myrtti oli koko päivän siellä ja mahdollisesti vähän stressannut tai sitten se johtuu siitä, että sillä on cushingin tauti. Viikonlopulla mun pitää mittailla Myrtin päivittäinen veden kulutus ja maanantaina jälleen soittoa lääkäriin. Sitten mietitään, että otetaanko uudet cushing testit 6-8 viikon kuluttua vai mitä tehdään (kilpirauhasarvoja ei ole vielä katsottu). Voi Myrmy, kunpa selviäisi mikä on vialla!

Myrtti iloittelee kepin kanssa

Tytöt UKK-puistossa syksyllä 2012

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vauhdin hurmaa

Perjantaina käytiin Hanna-Siskon ja Dollyn kanssa lenkillä ennen treenejä. Olipas rentouttava lenkki ja kelikin suosi! Tällaisen lenkin jälkeen treenitkin sujuivat :)

Kaveruksilla riitti vauhtia















Takaisin kotona

Hain perjantaina Jaavan tuhkat eläinlääkäriasemalta ja samalla juttelin Jaavaa hoitaneen lääkärin kanssa. Kaikki tehtiin, mitä voitiin ja vaihtoehtoja ei jäänyt. Epäilynä joko addisonin kriisi (kalkkikrampit ja kalium-arvo), kasvain tai jotain aivoperäistä. Jaava lähti todellakin saappaat jalassa. Aamulenkillä mulla oli reipas mummokoira ja illalla se oli aivan loppu. Niin Jaavamaista. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin täysillä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin kiitollinen; Jaavan ei tarvinnut kärsiä. Se ei ollut vielä millään tavoin vanhakoira, kulki reippaana kaikki samat lenkit kuin nuoremmatkin, treenaili ja oli mukana kaikessa mahdollisessa. Suunnittelin sille kesälle tokokoettakin, kun se oli niin hyvässä kunnossa eikä nivelrikotkaan vielä vaivanneet.

Meidän porukan ehdoton johtaja
Mun on edelleen vaikea ymmärtää, ettei Jaavaa enää ole. Sehän on ollut mulla aina! Mä vielä luistelin, kun Jaava saapui meidän perheeseen. Ja siitä, kun harrastin luistelua, on noin vuosisata. Sain Jaavan samana keväänä, kun pääsin ripille. Jaava oli mulla lähes puolet mun elämästä. Paljon koettiin, paljon muistoja. Jaava oli niin äärettömän tärkeä ja rakas.

Maailman paras lukukaveri yo-kirjoituksiin
Ihka ensimmäisiä koulutuksia. PikkuTiina ja pikkuJaava.
Jaava oli suuripersoona. Sillä oli kaikkia hauskoja tapoja. Se osasi pitää vaikka minkälaisia erilaisia ääniä ja ujeltaminen oli sen mielestä parasta. Jaava rakasti vinkuleluja. Se jaksoi vinguttaa ja vinguttaa. Se makasi selällään ja vingutti niin kauan, että lopulta lähes nukahti lelu suussa. Viimeisinä päivinäänkin se lenkin jälkeen suuntasi lelukorille ja nappasi lempparivinkunsa. Kuinka hiljaista meillä täällä nyt on.

Ujelteleva lappalainen
Jaavalle ruoka oli yhtäkuin elämä. Jaava varasti hyvin paljon elämänsä aikana kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja kelpaamatonta. Se oppi äärimmäisen taitavaksi varkaaksi ja toimimaan hiljaa. Jaava ei ollut vielä kovin vanha, kun äitini meni laittamaan kohoamassa olleita pullia uuniin.. Yllätys oli melkoinen, kun liinan alla oli muutama hassu pulla jäljellä! Jaava oli käynyt vähän maistelemassa raakaa pullataikinaa liinan alta. Erikoisin tempaus oli kypsässä 8-vuoden iässä, kun joku päätti vähän maistella konetiskitabletteja. Siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Jaavaa ei kyllä pidätellyt mikään. Se osasi avata vetolaatikot, liukuovet, ovet.. Ja jos ei älyllä, niin lopulta voimalla. Oppihan se lopulta avaamaan jääkaapin ja pakastimenkin, siinä vaiheessa luovutin. Jaava jätti tasan yhden kerran syömättä ja se päivä jäi sen viimeiseksi.

Jaava puri elämänsä aikana lähemmäksi 20 hihnaa poikki. Jossain vaiheessa se oli aivan mahdoton sen suhteen. Kaikessa hiljaisuudessa se napsautti hihnan poikki ja tuli luokse sen näköisenä, että "sori kun kesti, muhun oli tarttunut joku naru. Mutta ei hätää, homma hoidettu, mitäs tehdään?" 

Suloinen Jaava 7v
Maailman paras opettaja pennuille
Meillä on täällä ollut hyvin rauhallista ja vaisua viimeiset kaksi viikkoa. Myrtillä ja Metellä on ollut sulattelemista, kun vahva johtaja on poissa. Ennen mulla nukkui 3 koiraa sängyssä. Jaavan kuoleman jälkeen ensimmäisen viikon sain nukkua yksinään. Viime lauantaina heräsin aamulla niin, että Mette oli omalla vakiopaikallaan tyynyn vieressä. Nyt on Myrttikin jo muuttanut sänkyyn eli pikku hiljaa alkaa uusi arki rullaamaan. Tällä viikolla Mette on ollut treeneissä jo melko normaali ja se vaisu hiihtelijä taitaa olla poissa.


Olin päättänyt, että sitten kun haen Jaavan tuhkat, niin siivoan myös Jaavan tavarat kaappiin. Edelleen punainen hihna roikkuu naulakossa. Vielä vaan ei pysty.

Mun Mustat vuosia sitten <3

torstai 3. huhtikuuta 2014

Hyvän mielen treeniä ja lenkkiä

Saatiin tänään mieluista lenkki- ja treeniseuraa, kun Maija ajeli Lahteen päin. Hyvät treenit ja ihana lenkki, kiitos Maija :)

Kauniit tyttöset poseeraa: Unna, Nyyti, Mette ja Myrtti
Äiti ja tytär
<3
Kuinka monta lappalaista kuvassa?
Nyyti


Nyytin kaunis naama

Unna -(iso)äiti 10v
Mette ja Nyyti vähän virittelivät pientä leikinpoikasta
Myrtti

Unna

Mette

Myrtti

Nyyti
Mette


Alkuviikosta Marjo kävi Tompan kera kylässä ja tulipa otettua tästäkin jengistä yksi porukkakuva.