Sain Jaavalle tiistaiksi ajan Kestille, joten aamusella suuntasimme Kouvolaan. Hyvin Jaava näytti oireensa heti odostushuoneessa, kun nousi makuulta ontuen ensimmäisen askeleen. Esa kopeloi ja tutki Jaavan tarkasti ja Jaava oli niin viilipyttymäinen itsensä.. Kipua ei näytetä. Lopulta saatiin parit huulten lipaisut aikaiseksi, kun oikeaa olkaniveltä väänneltiin. Positiivisinta oli se, että selän ja lonkkien taivutteluun Jaava ei reagoinut mitenkään, joten välilevynpullistuma on pysynyt kuosissaan :) Varmuuden vuoksi lääkäri halusi ottaa röntgenkuvat, joten Jaava pääsi untenmaille. Olka- ja kyynärnivelessä ei näkynyt mitään hälyyttävää (nivelrikkoahan siellä kyynärissä oli ja on), joten diagnoosi pysyi samana kuin ennen kuviakin: vamma olkanivelen ylittävässä jänteessä. Hyvällä tuurilla kyseessä on pelkkä venähdys ja vähän huonommalla tuurilla sama vaiva kuin jo edesmenneellä Mustilla oli, eli rispaantuma/repeämä kyseisessä jänteessä. Tämä selviäisi vain tähystyksessä, joten alkuun 2 viikon kipulääkkeet ja 4 viikon lepo. Viikon välein tökätään vielä cartrofen-pistos ja neljännellä kerralla käydään kontrollikäynti. Toivottavasti kyseessä olisi pelkkä venähdys, mutta toisaalta mulla on hyviä kokemuksia myös tuosta leikkauksesta. Musti ainakin kuntoutui hyvin :)
Juniorit on tällä viikolla treenailleet. Maanantaina Mette tokoili ja eilen Myrtti agiliiti medilöisillä. Mette sai pitää vapaa-päivän, sen kanssa on tullut nyt treenailtua niin paljon. Mette pääsi kuitenkin eilen toimimaan leikkitätinä colliekavereidensa pikkusiskolle, 8-viikkoiselle cockerityttö Hallalle, joka oli ihan syötävän suloinen ja reipas kuin mikä <3 Mette leikitti Hallaa nätisti, pari kertaa tökkäsi tassuilla vähän turhan kovaa ja peenun piti kiljaista. Kunhan se vähän kasvaa, niin varmaan aikamoinen kauhukaksikko niistä tulee :D.
Myrtti oli kyllä aksatreeneissä ihana ;D Meni ehkä koko aika ekaan kahteen esteeseen: hyppy + putki, joka oli puomin vieressä. Myrtti vaan mennä posotti puomille, vaikka annoin kädestä sille namin putken edessä... Hyvin itseensä tyytyväisenä se siellä puomilla aina oli. Voi Myrttiä!! Muuten rata meni ihan hyvin, mutta aina puomin läheisyydessä se viiletti puomille, vaikka mun ohjaus olisi vienyt täysin eri suuntaan. Voe mammakoiraa, joka tekee mitä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti