Olipa kiva käydä monen vuoden tauon jälkeen katsomassa lampaita. Myrtti pääsi ensimmäisenä ja mummeli söi niin paljon lampaan kakkaa ettei tosikaan. Nuoruudessa saatu lukko näkyi selvästi ja sijaistoimintoja riitti. Vähäsen saatiin kerta kerralta lukkoa auki ja halua olisi ihan hirveästi, mutta kun ei saa eikä voi. Olin tosi tyytyväinen, että lopuksi sijaistoimintojen määrä väheni ja lampaat merkitsivät koko ajan enemmän. Hyvä Myrmy!
Mettekin oli mukana ja pääsi myös lampaille. Aluksi sekin söi lampaan kakkaa, mutta aika nopeasti kiinnostui enemmän lampaista. Siinä vaiheessa kun olin rähmälläni 10 lampaan seassa ja Mette pisti meidät melko tiukkaan pakettiin, luovutin. Sanna sitten näytti miten homma toimii ja Metukka olikin ihan hurjan pätevä, vau! Sillä on hyvin vahvana lauman pitäminen kasassa ja osaa pitää myös aika kivaa välimatkaa. Työmotivaatiota löytyy eikä jätä hommia kesken. Tai no vähän meni rinsessalla herne nenään, kun homma ei mennytkään niin kuin hän olisi halunnut ;) Olipa kiva katsoa osaavan ohjaajan ja Meten työskentelyä. Kiitos Sanna!
Pitkästä aikaa näin myös Sannan Udia ja Jorunnia sekä tietty Draumuria (ensimmäistä kertaa). Varsin kiva päivä ja nyt taas muistan miksi paimennus onkaan niin kiehtovaa. Ja seurakin oli vielä ihan superia, kiitos Sanna ja Riitta!
Lappalaistytöt Myrtti ja Mette sekä sheltti Manu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paimennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paimennus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 6. marraskuuta 2017
lauantai 22. helmikuuta 2014
Poropaimennukset jää tänä vuonna väliin
Tänä vuonna jää reissu väliin, koska juhlavuoden kunniaksi kilpailu järjestetään kutsukilpailuna. Kilpailuun kutsuttiin työkäytössä olevia koiria ja aikaisempina vuosina hyvin menestyneitä koiria. Toisaalta olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan, koska kokeilussa on ensimmäistä kertaa uusi testikäytäntö, mutta nyt tulee perinteisiin muutos ja reissu jää väliin. Harmi juttu. Tsemppiä kaikille testiin ja kilpailuun! Mielenkiinnolla odotan kuulumisia uudesta systeemistä.
Sattumalta törmäsin Anna Korhosen ottamiin kuviin Meten poropaimennustestistä vuodelta 2012.
Kiitos Annalle kuvista! Nyt jo naurattaa koko testi, vaikka aidassa ei niinkään :D. Mette oli nimittäin sitä mieltä, että ohjaaja on vain hidaste, jonka voisi ohjata katsomoon.
Jaavahan oli hirmu kiltti ja tottelevainen omassa testissään. Yhdestä käskystä tuli luokse ja lähti luvan saatua. Vähän jahtaili ja väliin tokka hajosi. Parin vuoden paimennustauon jälkeen kilpailussa toimi todella hienosti ja parhaana lapinkoirana sijoittui viidenneksi. Joku oli korvien välissä loksahtanut paikoilleen, kun tokka pysyi kasassa ja käytti hienosti haukun eri sävyjä. Korvatkin pysyi mukana, tietty. :)
Myrtillä oli testissä järki päässä, kuunteli ja sillä oli jopa ideaa pitää porot kasassa. Myrtti saikin tuomareilta maininnan "hyvä koira". Seuraavana vuonna kilpailussa teki hienosti hommia ja sijoittui 9. Myrtillä on ollut mun koirista eniten ajatusta paimennuksesta heti alusta asti. Se ei edes testissä jahtaillut.
Mette viiletti testissä korvat off-asennossa, nappasin kopin ja heitin hihnoilla. Juoksenteli lopuksi tyhjässä aitauksessa etsimässä poroja ja ei kuunnellut niin yhtään. Seuraavana vuonna kilpailussa kuunteli, siirryttiin irrallaan aidasta toiseen ilman karkailuja ja paimennuksessakin näkyi järkeä. Ei olisi uskonut samaksi koiraksi.
Toivottavasti ensi vuonna päästään mukaan!
Sattumalta törmäsin Anna Korhosen ottamiin kuviin Meten poropaimennustestistä vuodelta 2012.
 |
| Liekaporolla. Mikä toi on? |
 |
| Sitten päästiin itse asiaan. |
 |
| Kas näin hajoaa tokka, tokka hajoaa näin! |
 |
| Porot nätisti nipussa |
 |
| On siellä pieni poropaimenkin. |
 |
| Mette taisi ymmärtää tehtävän vähän väärin. Ei, tämä ei ollut juoksukilpailu. |
Kiitos Annalle kuvista! Nyt jo naurattaa koko testi, vaikka aidassa ei niinkään :D. Mette oli nimittäin sitä mieltä, että ohjaaja on vain hidaste, jonka voisi ohjata katsomoon.
Jaavahan oli hirmu kiltti ja tottelevainen omassa testissään. Yhdestä käskystä tuli luokse ja lähti luvan saatua. Vähän jahtaili ja väliin tokka hajosi. Parin vuoden paimennustauon jälkeen kilpailussa toimi todella hienosti ja parhaana lapinkoirana sijoittui viidenneksi. Joku oli korvien välissä loksahtanut paikoilleen, kun tokka pysyi kasassa ja käytti hienosti haukun eri sävyjä. Korvatkin pysyi mukana, tietty. :)
Myrtillä oli testissä järki päässä, kuunteli ja sillä oli jopa ideaa pitää porot kasassa. Myrtti saikin tuomareilta maininnan "hyvä koira". Seuraavana vuonna kilpailussa teki hienosti hommia ja sijoittui 9. Myrtillä on ollut mun koirista eniten ajatusta paimennuksesta heti alusta asti. Se ei edes testissä jahtaillut.
Mette viiletti testissä korvat off-asennossa, nappasin kopin ja heitin hihnoilla. Juoksenteli lopuksi tyhjässä aitauksessa etsimässä poroja ja ei kuunnellut niin yhtään. Seuraavana vuonna kilpailussa kuunteli, siirryttiin irrallaan aidasta toiseen ilman karkailuja ja paimennuksessakin näkyi järkeä. Ei olisi uskonut samaksi koiraksi.
Toivottavasti ensi vuonna päästään mukaan!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Imatra-viikonloppu
Viikonloppuna oli vuorossa perinteinen Imatra-viikonloppu. Imatra-viikonloppu on kyllä vähän laajentunut ja toistamiseen oltiin toinen päivä Kerimäellä Tunturikettulassa lammaspaimenessa. Sunnuntai vierähti tokoilujen parissa. Kiitos Sanna ja Paula, olipas vaan taas mukavaa ja kelitkin suosi :)
Jaava ja Mette pääsivät paimentamaan lampaita, Myrtti joutui tällä kertaa tyytymään katsojan rooliin. Molemmat koirat pääsivät kahteeseen otteeseen lampaita moikkaamaan. Jaavalla meinasi olla vähän liikaa intoa, mutta kyllä sillä silti pysyi tolkku jotenkin päässä. Mette yllätti positiivisesti ja sai hyvää palautetta: ohjautui helposti, piti etäisyyden ja työskenteli intensiivisesti. Oli kyllä varsin väsynyt pikkuinen paimen lauantai-iltana ja vielä sunnuntainakin. Hirrrmuisesti joutui ajattelemaan, niin väsyyhän sitä vähemmästäkin! Ja se mikä mun mielestä oli Metessä parasta, niin se ei turhia hötkyillyt ja oli lampaiden lähellä ihan lunkisti. Hommia tehtiin sitten 110%. Aikamoinen muutos tapahtunut vuodessa. :) Alla Sannan ottamia kuvia.
Viime viikolla aksattiin uudessa porukassa ja paikassa, mutta päivä sentääs säilyi edelleen tuttuna ja turvallisena tiistaina. Aksaamme nyt Villähteen Agility-urheilijoiden riveissä :).
Tokoa on treenattu enemmän ja vähemmän. Pääosin treenit on sujuneet aikasta kivasti, mikäs sen mukavampaa :)
Jaava ja Mette pääsivät paimentamaan lampaita, Myrtti joutui tällä kertaa tyytymään katsojan rooliin. Molemmat koirat pääsivät kahteeseen otteeseen lampaita moikkaamaan. Jaavalla meinasi olla vähän liikaa intoa, mutta kyllä sillä silti pysyi tolkku jotenkin päässä. Mette yllätti positiivisesti ja sai hyvää palautetta: ohjautui helposti, piti etäisyyden ja työskenteli intensiivisesti. Oli kyllä varsin väsynyt pikkuinen paimen lauantai-iltana ja vielä sunnuntainakin. Hirrrmuisesti joutui ajattelemaan, niin väsyyhän sitä vähemmästäkin! Ja se mikä mun mielestä oli Metessä parasta, niin se ei turhia hötkyillyt ja oli lampaiden lähellä ihan lunkisti. Hommia tehtiin sitten 110%. Aikamoinen muutos tapahtunut vuodessa. :) Alla Sannan ottamia kuvia.
 |
| Mette saapuu paimentamaan |
 |
| Keskustelu: kumpi määrää? |
 |
| Tietysti Mette! |
 |
| Jaava oli vähän turhan tohkeissaan |
 |
| Mummo sanoo, että LIIKETTÄ |
 |
| "Mitäs tekin siinä toljotatte!!" |
 |
| Hikihän tässä tuli.. |
Viime viikolla aksattiin uudessa porukassa ja paikassa, mutta päivä sentääs säilyi edelleen tuttuna ja turvallisena tiistaina. Aksaamme nyt Villähteen Agility-urheilijoiden riveissä :).
Tokoa on treenattu enemmän ja vähemmän. Pääosin treenit on sujuneet aikasta kivasti, mikäs sen mukavampaa :)
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Poropaimennuksen kuvia
Kun on niin vähän ollut viime aikoina näitä kuvapäivityksiä, niin tässä vielä Meten paimennuskuvia. Kiitos Outi ja Minna!
 |
| Siirtyminen isosta aidasta pienempään |
 |
| Jarrut toimi |
 |
 |
 |
| Porot tahtoisi jo kirnuun |
 |
| Hups keikkaa! |
 |
 |
| (c) Minna Rinne |
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Poropaimennus 1.-3.3 Tanhua
Perjantaina oltiin aidalla katsomassa testejä. Illalla olikin aihetta juhlaan, kun matkaseurueeseen niitettiin kunniaa. Lauran Suri paimensi kuin vanhatekijä ja sai kunniapalkinnon. Surin työskentelyä oli ihana katsella, niin hienoa toimintaa nuorelta koiralta! Testejä on kyllä kiva seurata, kun koskaan ei tiedä kuinka koira reagoi ja toimii (suurin osa koirista näkee poroja ensimmäistä kertaa elämässään). Testipäivän jälkeen suuntasimme Marjon, Hertan, Lauran ja koiralauman kanssa lenkille mahtaviin maisemiin auringon laskiessa. Niin kaunista, niin kaunista :)
 |
| Meidän porukka: Tonttu, Mette, Suri ja Rasa (c)LauraO |
Lauantaiaamuna lämpömittarin lukemat aiheuttivat vähän hilpeyttä; -27 astetta. Rakas toitsuni päätti, että turhan kylmä ja päätti olla käynnistymättä. Onneksi lappalaiskoiraharrastajat on niin mukavaa väkeä, että saatiin kyyti aidalle ja koiratkin saivat viettää odotusajat autossa. Saimme myös kaapelit lainaan ja illalla auton käyntiin. Suuret Kiitokset asianosaisille!
Tänäkin vuonna kilpailussa oli kaksi aitaa. Isompi aita, josta porot täytyi saada pienempään aitaan ja pienestä aidasta kirnuun. Itse sain odottaa suoritusvuoroa lähes koko päivän, sillä urokset menevät ensimmäisenä ja tietysti Mette oli vuorossa viimeisten joukossa. Olin täysin varma, että Mette tekee viime vuotiset ja viilettää tuhatta ja sataa, korvien ollessa vain koristeena. Ensimmäisen yllätyksen koin jo heti aitaan mennessä, sillä Mette vain katseli rauhassa poroja ja käveli rentona tuomareiden luokse (missä se takajaloilla kävelevä kiljukaula oli??). Suurimman yllätyksen koin, kun sain luvan lähettää Meten paimentamaan. Mette otti pari askelta ja meni syömään poronkakkaa?!?! WHAT?! Mun piti oikein innostaa, jotta Mette lähti paimennushommiin. Mette työskenteli huomattavasti rauhallisemmin ja järkevämmin kuin osasin odottaa. Pari kertaa se viiletti keskelle tokkaa, mutta laittoi jarrut päälle ja odotti, että taakse jääneet porot olivat edellä ennen kuin lähti perään. Tokka pysyikin kivasti kasassa, vaikka vauhtia oli ihan riittävästi ja välillä meinasi mennä liian lähelle. Ja mikä ihaninta, Mette tuli kutsuttaessa!! Isosta aidasta siirryimme _irrallaan_ pienempään aitaan Meten kävellessä rentona (ja syöden poronkakkaa) eikä se edes yrittänyt karata porojen perään ilman lupaa. Pienemmässä aidassa lähti hyvin ekasta käskystä paimentamaan ja kuunteli kivasti. Kutsun jälkeen se oli ihan rentona eikä edes pyrkinyt takaisin porojen luokse. Kuitenkin lähetyksellä lähti heti ja itsevarmasti. Saatiin porot kirnuun ja Mette tuli kiltisti luokse. Olin niin tyytyväinen Meten suoritukseen ja siihen, että me oltiin aidassa _yhdessä_!!
Sunnuntaina ei maltettu jäädä katsomaan testejä, sillä pitkä kotimatka painoi päälle ja maanantainen työpäivä.. Kiitokset mahtavasta viikonlopusta järjestäjille ja majoitus/aitaseuralle! Ensi vuonna on taas päästävä uudelleen ja sitten se onkin Myrtin vuoro päästä aitaan.
Meten arvostelut ja tokan aidan video
Ensimmäinen, iso aita (pisteytys 1=välttävä... 5=erinomainen)
A) Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka
1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä 4
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen 2 - järki puuttui
3. Ajotapa jahtaava - paimentava 3
4. Haukun taajuus ja laatu 2 -kimeä
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoamisen vaara suuri; etäisyys sopiva - mahdollisuus ajaa laumana 2 -meinasi jäädä jalkoihin
6. Koiran hallittavuus ajon aikana 3
7. Ajon lopettaminen käskystä 1 -ohjaaja pysäytti liian varhain
8. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 4
B) Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö 3
10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus 2 -parani loppuakohden
11. Koiran fyysinen kunto: hyvä, tyydyttävä, huono
yhteensä 44p
Toinen, pienempi aita (pisteytys 1=välttävä... 5=erinomainen)
A) Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka
1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä 3
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen 1
3. Ajotapa jahtaava - paimentava 1
4. Haukun taajuus ja laatu 2
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoamisen vaara suuri; etäisyys sopiva - mahdollisuus ajaa laumana 2 -lähellä!
6. Koiran hallittavuus ajon aikana 2
7. Ajon lopettaminen käskystä 2 -useasta
8. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 1
B) Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö 3
10. Koiran ottama
11. Koiran fyysinen kunto: hyvä, tyydyttävä, huono
yhteensä 36p
Erityishuomioita (aita2): kiivas jahtaava ajo, vauhtia, haukku reipas
maanantai 24. syyskuuta 2012
Paimennusta ja epiksiä
Viikonloppu vierähti jälleen reissussa. Lauantaina oltiin Sannan ja Paulan kanssa Kerimäellä paimentamassa lampaita. Nyt olikin enemmän lampaita kuin aikaisemmin, semmoinen parinkymmenen katras. Jaava hoiteli hommaa mallikkaasti, vaikka aitauksen toisella puolella oleva pässi aiheutti päänvaivaa :D Jaava meinasi repiä itsensä aitauksen läpi hakemaan karkulaista. Myrtinkin solmut tuntuivat vähän aukenevan. Se kyllä haisteli ja teki spurtteja, mutta jotenkin tuntui että epävarmuus väheni koko ajan. Myrtti myös alkoi itse jarruttelemaan, kun meinasi mennä liian lähelle lampaita. Mette kävi vähän kierroksilla ja intoa (yllättäen ;)) ainakin riitti, joten se oli koko ajan liinassa. Hyvääkin pätkää tuli ja ehkä se liina vielä lisäsi niitä kierroksia. Ainakin isoilla tytöillä huomasi, että liinassa menivät paljon huonommin kuin irrallaan.
Sunnuntaina oltiinkin Lappeenrannassa agilityn epävirallisissa kisoissa. Ilmoitin Myrtin medeihin ja 2-3luokkien radalle. Myrttihän ei ole agilityä oikein pariin vuoteen tehnyt (ainoastaan muutaman kerran motivaatiosuoraa ja yksittäisiä esteitä), joten oli aika jännittävää.. Omakin ohjaus on vähän hukassa, kun ei ole tullut ratoja mentyä sitten Jaavan kisauran loputtua. Oman lisänsä jännitykseen toi uusi paikka ja vieraat ihmiset ja esteet. Myrttihän on aikaisemmin niistä ottanut häiriötä, jonka takia kisaaminen on ollut pitkään tauolla. Rata oli profiililtaan oikein mukava, semmonen lappalaiselle sopiva :). Myrtti leikki hallissa hyvin narupallolla (edistystä!!) ja oli ihan mukana hommissa. Itse radalla Myrtti ehti vähän vilkuilemaan ympärilleen, mutta kulki mukavasti, eikä into loppunut keppien aloituksen virheeseenkään. Josko vähän treenailisi ja alkaisi taas kisailemaan :) Myrtin rata.
Mettekin pääsi ensimmäisiin mölliagikisoihin. Mette ei kyllä ikinä aikaisemmin ollut mennyt 14 estettä peräkkäin eikä kontakteja radalla. Vähän tuli turhan vaikea tilanne nuorelle koiralle, kun vieraat esteet, uusi paikka, ratahenkilöt, miljoona estettä jne. Siihen nähden meni ihan hyvin, mutta epävarmuuskin tuli esille. Vauhtia oli vähemmän kuin normisti ja ensimmäistä kertaa _ikinä_ Mette jätti puomin alastulon tekemättä. Reilut 50 virhepistettä ja sijoitus 3. Me kerättiin virheitä muidenkin edestä ;). Mutta olin kyllä hyvin epäreilukin, kun laitoin sen tilanteeseen, missä se ei voi onnistua kun ei vielä osaa. Meten rata.
Sunnuntaina oltiinkin Lappeenrannassa agilityn epävirallisissa kisoissa. Ilmoitin Myrtin medeihin ja 2-3luokkien radalle. Myrttihän ei ole agilityä oikein pariin vuoteen tehnyt (ainoastaan muutaman kerran motivaatiosuoraa ja yksittäisiä esteitä), joten oli aika jännittävää.. Omakin ohjaus on vähän hukassa, kun ei ole tullut ratoja mentyä sitten Jaavan kisauran loputtua. Oman lisänsä jännitykseen toi uusi paikka ja vieraat ihmiset ja esteet. Myrttihän on aikaisemmin niistä ottanut häiriötä, jonka takia kisaaminen on ollut pitkään tauolla. Rata oli profiililtaan oikein mukava, semmonen lappalaiselle sopiva :). Myrtti leikki hallissa hyvin narupallolla (edistystä!!) ja oli ihan mukana hommissa. Itse radalla Myrtti ehti vähän vilkuilemaan ympärilleen, mutta kulki mukavasti, eikä into loppunut keppien aloituksen virheeseenkään. Josko vähän treenailisi ja alkaisi taas kisailemaan :) Myrtin rata.
Mettekin pääsi ensimmäisiin mölliagikisoihin. Mette ei kyllä ikinä aikaisemmin ollut mennyt 14 estettä peräkkäin eikä kontakteja radalla. Vähän tuli turhan vaikea tilanne nuorelle koiralle, kun vieraat esteet, uusi paikka, ratahenkilöt, miljoona estettä jne. Siihen nähden meni ihan hyvin, mutta epävarmuuskin tuli esille. Vauhtia oli vähemmän kuin normisti ja ensimmäistä kertaa _ikinä_ Mette jätti puomin alastulon tekemättä. Reilut 50 virhepistettä ja sijoitus 3. Me kerättiin virheitä muidenkin edestä ;). Mutta olin kyllä hyvin epäreilukin, kun laitoin sen tilanteeseen, missä se ei voi onnistua kun ei vielä osaa. Meten rata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)