Viikonloppuna oli vuorossa perinteinen Imatra-viikonloppu. Imatra-viikonloppu on kyllä vähän laajentunut ja toistamiseen oltiin toinen päivä Kerimäellä Tunturikettulassa lammaspaimenessa. Sunnuntai vierähti tokoilujen parissa. Kiitos Sanna ja Paula, olipas vaan taas mukavaa ja kelitkin suosi :)
Jaava ja Mette pääsivät paimentamaan lampaita, Myrtti joutui tällä kertaa tyytymään katsojan rooliin. Molemmat koirat pääsivät kahteeseen otteeseen lampaita moikkaamaan. Jaavalla meinasi olla vähän liikaa intoa, mutta kyllä sillä silti pysyi tolkku jotenkin päässä. Mette yllätti positiivisesti ja sai hyvää palautetta: ohjautui helposti, piti etäisyyden ja työskenteli intensiivisesti. Oli kyllä varsin väsynyt pikkuinen paimen lauantai-iltana ja vielä sunnuntainakin. Hirrrmuisesti joutui ajattelemaan, niin väsyyhän sitä vähemmästäkin! Ja se mikä mun mielestä oli Metessä parasta, niin se ei turhia hötkyillyt ja oli lampaiden lähellä ihan lunkisti. Hommia tehtiin sitten 110%. Aikamoinen muutos tapahtunut vuodessa. :) Alla Sannan ottamia kuvia.
 |
| Mette saapuu paimentamaan |
 |
| Keskustelu: kumpi määrää? |
 |
| Tietysti Mette! |
 |
| Jaava oli vähän turhan tohkeissaan |
 |
| Mummo sanoo, että LIIKETTÄ |
 |
| "Mitäs tekin siinä toljotatte!!" |
 |
| Hikihän tässä tuli.. |
Viime viikolla aksattiin uudessa porukassa ja paikassa, mutta päivä sentääs säilyi edelleen tuttuna ja turvallisena tiistaina. Aksaamme nyt Villähteen Agility-urheilijoiden riveissä :).
Tokoa on treenattu enemmän ja vähemmän. Pääosin treenit on sujuneet aikasta kivasti, mikäs sen mukavampaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti