Poropaimennukset jää tänä vuonna väliin

Tänä vuonna jää reissu väliin, koska juhlavuoden kunniaksi kilpailu järjestetään kutsukilpailuna. Kilpailuun kutsuttiin työkäytössä olevia koiria ja aikaisempina vuosina hyvin menestyneitä koiria. Toisaalta olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan, koska kokeilussa on ensimmäistä kertaa uusi testikäytäntö, mutta nyt tulee perinteisiin muutos ja reissu jää väliin. Harmi juttu. Tsemppiä kaikille testiin ja kilpailuun! Mielenkiinnolla odotan kuulumisia uudesta systeemistä.

Sattumalta törmäsin Anna Korhosen ottamiin kuviin Meten poropaimennustestistä vuodelta 2012.

Liekaporolla. Mikä toi on?

 

 

 

Sitten päästiin itse asiaan.

Kas näin hajoaa tokka, tokka hajoaa näin!

Porot nätisti nipussa

 

 

On siellä pieni poropaimenkin.

 

Mette taisi ymmärtää tehtävän vähän väärin. Ei, tämä ei ollut juoksukilpailu.

 

Kiitos Annalle kuvista! Nyt jo naurattaa koko testi, vaikka aidassa ei niinkään :D. Mette oli nimittäin sitä mieltä, että ohjaaja on vain hidaste, jonka voisi ohjata katsomoon.

Jaavahan oli hirmu kiltti ja tottelevainen omassa testissään. Yhdestä käskystä tuli luokse ja lähti luvan saatua. Vähän jahtaili ja väliin tokka hajosi. Parin vuoden paimennustauon jälkeen kilpailussa toimi todella hienosti ja parhaana lapinkoirana sijoittui viidenneksi. Joku oli korvien välissä loksahtanut paikoilleen, kun tokka pysyi kasassa ja käytti hienosti haukun eri sävyjä. Korvatkin pysyi mukana, tietty. :)

Myrtillä oli testissä järki päässä, kuunteli ja sillä oli jopa ideaa pitää porot kasassa. Myrtti saikin tuomareilta maininnan "hyvä koira". Seuraavana vuonna kilpailussa teki hienosti hommia ja sijoittui 9. Myrtillä on ollut mun koirista eniten ajatusta paimennuksesta heti alusta asti. Se ei edes testissä jahtaillut.

Mette viiletti testissä korvat off-asennossa, nappasin kopin ja heitin hihnoilla. Juoksenteli lopuksi tyhjässä aitauksessa etsimässä poroja ja ei kuunnellut niin yhtään. Seuraavana vuonna kilpailussa kuunteli, siirryttiin irrallaan aidasta toiseen ilman karkailuja ja paimennuksessakin näkyi järkeä. Ei olisi uskonut samaksi koiraksi.

Toivottavasti ensi vuonna päästään mukaan!