Yötokokoe 20.7

Hullua ei tarvitse paljoa yllyttää, joten suuntasin Jaavan kanssa Lempäälään yötokoihin. Tuomarina kokeessa oli Riikka Pulliainen. Jaava pääsi omaa suoritusta tekemään joskus 22.30, oli muuten jo melko hämärää ja KYLMÄ. Kannatti lähteä caprihousuissa ja hupparissa :D

Jaava vaikutti paikkamakuussa hyvälle, oli hyvin mukana kehäänmenossa eikä muutenkaan mitään ongelmia. Mutta jo yksilöihin mentäessä Jaava tuntui tosi tahmealle, ei ollut ollenkaan oma itsensä. Normaalisti herkästi huuteleva ja hyppivä mummeli oli ihan vaisu :( En tiedä, että onko se sitten kipeä tai jumissa, mutta oma itsensä se ei ollut. Menin itse tästä ihan ymmälleni, enkä osannut koota ajatuksiani kehässä saati sitten toimia järkevästi. Liikejärjestys oli sekoitettu: ruutu, seuruu, luoksetulo, hyppynouto, tunnari, istuminen, kaukot ja metalli. Ruutua ei löytynyt, ei ollut lähdössä yhtään kartallakaan. En edes meinannut saada jähmeää koiraa perusasentoihin, joten hyvällä mielellä sitten seuruuseen (not). No, hiihdin itse kuin pikahiihtäjä, joten Jaavahan jäi kelkasta, teki tasan yhden perusasennon ja mulla kasvoi tatti otsaan. Siinä jo ehdin miettiä, että mitä myötähäpeää katsojatkin tuntevat.. Oma keskittyminen oli siis ihan syvältä. Miten sitä sitten voi koiraltakaan mitään vaatia, jos itsekään ei ole kartalla?! Luoksetulo oli ok, mikä vähän pelasti tilannetta. Ennen hyppynoutoa en taaskaan meinannut saada Jaavaa tulemaan perusasentoon.. Takaisin tuli hypyn sivusta, mutta kuitenkin teki ihan iloisesti. Tunnarissa olin jo valmiiksi ranteet auki -fiiliksellä, se on meidän ehdottomasti heikoin lenkki ruudun ohella. Olin 200% varma, että väärä tulee. Meni ravilla kapuloille, hössötti, siirteli vääriä ja toi vähän pureskellen. Mielessä oli vaan, että ja näin tuli väärä. Olin AIDOSTI yllättynyt, kun siinähän oli meidän numero :D Aikamoista. Taisi olla toinen kerta, kun kokeessa toi oman. Istumisessa ei lähtenyt edes seuraamaan ja seisoi. Kaukoissa tsemppasi ja teki varmaan elämänsä parhaat. Metallia ei meinannut löytää, mutta työskenteki kuitenkin ja löysi lopulta.

Oma fiilis oli ihan karmiva kehän jälkeen. Ihan kuin mulla olisi ollut joku vieras koira, hävetti tuhannesti ja olin niiin pettynyt. Mun tärkein tavoite on aina ollut, että kehässä on kiva ja rento fiilis sekä innokkaasti tekevä koira. Ihan sama, vaikka tulisi nollia tai virheitä, pääasia on asenne ja fiilis. Mulla on _aina_ ollut Jaavan kanssa kivaa kehässä ja ollaan tehty yhdessä. Vaikka tuloksellisesti onkin usein mennyt miten sattuu, niin aina se on tehnyt iloisesti ja innokkaasti (nuorempana vähän liiankin innokkaasti ;D). Nyt oli sellainen pohjanoteeraus, ettei tosikaan.

Onneksi Riikka oli samassa kokeessa Velmun kanssa ja otti meidän suorituksen videolle. Eilen tai siis yöllä en pystynyt sitä katsomaan, mutta tänään päätin kiduttaa itseäni.. Eihän se sitten ihan niin järkyttävälle näyttänytkään kuin miltä tuntui. Kiitos Riikalle videosta, matkaseurasta ja ONNEA ykkösestä ja voitosta!!!! Toiset ne vaan osaa :D

Pisteiden valossa näytti tältä:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 5½
Liikkeestä istuminen 0
Luoksetulo 10
Ruutu 0
Hyppynouto 0
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 10
Kokonaisvaikutus 9
VOI 3 205p

Olin kyllä yllättynyt, että miten paljon saatiin pisteitä. Musta vaan tuntui, että nollattiin kaikki.. Ei sitten kuitenkaan ja olihan siellä hyvääkin. Se yleisfiilis vaan oli niin katastrofaalinen, että varjosti koko kokeen ajan eikä muuta jäänyt mieleen.