tiistai 16. heinäkuuta 2013

Verijälki nro. 2

Heinäkuu puolessa välissä ja sain aikaiseksi tehtyä Myrtille kesän TOISEN verijäljen. Aika säälittävää :D Ensimmäinen tehtiin äitienpäivänä Mikkelissä ja se meni ihan päin prinkkalaa, joten ainakin on ollut aikaa pohtia millainen on seuraava jälki ;). Eipä tullut hirveästi suunniteltua, samalla kun merkkasin ja veretin, mietin, että mitä tänne tekisi.. Ei näin!! Myrtin ongelmahan on, että se on alkanut viilettää ilmavainulla. Tämä ongelma on tullut pikku hiljaa, pari-kolme ensimmäistä kesää se oli hyvin tarkka, eikä nenä noussut ikinä maasta. Nykyään se on sellainen itsevarma mammakoira, joka tietää mitä tekee ja nopeasti oltaisiin ihan jossain muualla kuin pitäisi. Päätin siis tehdä mahdollisimman vaikean jäljen, jotta joutuisi kunnolla keskittymään. Olen varmaan tehnyt liian samanlaisia ja helppoja jälkiä tai jotain?

Myrtin jälki oli noin 22h vanha, pituutta vain joku 400 m (isompi tie tuli vastaan, tässä kohtaa korostuu se suunnitelman tärkeys..), ekan kulman makauksessa kuivanameja (jotka joku eläin oli käynyt syömässä), toisella suoralla yksi makaus (kuivanameja, jotka oli syöty) ja toiseen kulmaan kokeiltiin katkokulmaa. Myrtillä on aina ollut makaukset vain kulmissa eikä ikinä ole tehty katkoa. Keksin sen siinä tallaillessa, että kokeillaanpa sitäkin ;).

Myrtti lähti hyvällä asenteella ja tarkasti. Ekan kulman makauksen merkkasi kerrankin hyvin, pari kertaa pyörähti ja lähti suoraan jäljen päällä jatkamaan. Sitten meinasi alkaa ottamaan ilmavainua jäljen loppua kohti. Jälkihän oli U:n muotoinen. Sanoin vaan, että höpöhöpö ja jälki -> lähti kiltisti jatkamaan nenä maassa. Suoralla olleen makauksen merkkasi hyvin ja katkokulma onnistui ilman mitään ongelmia. Ei käynyt ihmisjälkeä ajamassa, vaan tarkasti lähti etsimään jälkeä oikeasta suunnasta ja sieltähän se löytyi. Pätevä Myrmy!! Siihen se sitten loppuikin ja meni vähän tahtojen taistoksi. Myrttihän nappasi ilmavainulla vainun kaadosta ja en halunnut päästää sitä ilmavainulla sinne humputtelemaan, varsinkin kun oli yrittänyt jo aiemmin oikaista sinne. Matkaa oli kuitenkin vielä joku 80m. Olisi pitänyt vaan päästää se menemään, mutta mua vaan niin otti päähän se sen ilmavainulla viilettäminen, joten loppusuora meni just niin huonosti kuin vain voi. Kai pitäisi tehdä joku jälki vielä tälle vuotta, jos ei vaan lumet ehdi tulemaan ennen sitä ;) Ehkäpä mahdollisimman paljon tapahtumia, ei ainakaan U:n muotoinen ja makauksille vähän namia yms. Liian kiire on kaadolle ja loppupalkalle. Vielä kun kyseessä on fiksu lappalainen, joka ei nyt turhaan mitään töitä tee, niin oikaisu on sitten paras ratkaisu.. Mitä nopeammin ja helpommalla, sen parempi! T:Myrtti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti