Kun vauhtiin päästiin, niin käytiin eilenKIN tekemässä jälkiä nurmelle. Myrtille pari kulmaa, namia alkuun joka askeleelle ja sitten vähän tyhjää väliin. Myrtti näytti jäljestäessään ihan samalta kuin 5 vuotta sitten: häntä riippui alhaalla ja mamma oli niin tarkkana ettei tosikaan. Samalla siinä muistin, että silloin kun Myrtti oli nuori ja rasittava, tein nurmelle namijälkiä enemmän ja vähemmän. Hyvin oli säilynyt mielessä, mikä oli homman nimi! Näitähän voisi tehdä Myrtille lisää, sujuu paljon paremmin kuin verijälki tällä hetkellä :D.
Metelle kokeiltiin ensimmäistä (?) kertaa vieraan tekemää jälkeä. Muuten mentiin samalla tyylillä kuin aiemminkin, kulmia, suoraa ja namia + loppuun keppi. Eipä haitannut menoa, ettei ollut minun tekemä jälki. Samalla tavalla nosti ja lähti oikeaan suuntaan. Kulmat meni tosi tarkasti, askeleista en ole varma, että söikö namit vaan toisen jalan askeleilta? Ihan sama, hyvällä motivaatiolla puuskutti ja keppi-ilmaisukin oli nopea ja suora. Mun pätevä pieni jälkieläin! <3 Nyt vissiin pitäisi uskaltaa alkaa vähentämään namia.. Hui!
Jaava ei jäljestänyt, vaan sai hakea leluja ja kapuloita. Hauskaa sillä oli ja tuli muuten ripeästi sivulle ilman pyytämistäkin.. Eli ei ainakaan kokeen jähmeys ole siirtynyt treeneihin :P Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti