Aamusella kävin Myrtin ja Meten kanssa Löytynmäellä. Jaavahan lähti taas hetkeksi lomailemaan Mikkeliin.. Mette teki omia pikku juttujaan ihan kivasti, välillä meinasi ääni nousta turhiin lukemiin. Opeteltiin tolpan kiertämistä ja etäpalkkaa. Myrtti aloitti noutopuuhilla ja päätti sitten omatoimisesti tehdä hyppynoudonkin. Seurautin sitä kapula suussa kohti hyppyestettä, Myrttihän kävi hyppäämässä ja hyppäsi vielä takaisinkin. Kapula suussa. :D Siitäpä sain idean ja tehtiin muutamia toistoja hyppynoutoa, sen seurauksena ei meinannut malttaa pitää kapulaa vaan sylkäisi sivulletullessaan ennen aikojaan. Loppuun vielä vähän pitämistä perusasennossa. Tehtiin aika pitkä seuraaminen ja suora luoksetulo. Loppuun kakeja, joissa olikin vähän ongelmaa. Kun ekasta istumaannoususta ei herunut palkkaa, Myrtti makasi patsaana maassa.. Vähän helpotusta ja toistoja, alkoi onnistumaan useampikin palkaton vaihto peräkkäin. :)
Lenkillä sitten mietin, että jos toiset kasvattaa näyttelykoiria, toiset käyttökoiria jne. niin itse voisin alkaa kasvattamaan ihmisen kakan etsimiseen erikoistuneita koiria + samassa paketissa lintu- ja oravakoiria. Mulla olis täällä jo aika hyvä kantanarttukaksikko kasvamassa ja taitaa nuorempi olla vielä askeleen parempi kuin aikaisempi sukupolvi.. Nimiäkin jo mietin, saanen esitellä: Kakkavainun Erehtymätön Nenä, Kakkavainun Varmasti Löytää, Kakkavainun Aina Oikeassa. Nyt kun kakka-aiheeseen pääsin, niin semmoinen huomio on tullut tehtyä, että marjastuskauden alkaessa ihmiskakan määrä on varmaan triplaantunut metsässä. Jos siis jotakuta vastaan tulee hurjana juokseva ja huutava omistaja, jonka edellä juoksee musta taittokorvainen lapinkoira wc-paperit suupielistä roikkuen, olette vain törmänneet meihin. Mette on aivan mahdoton tuon kakkavainunsa kanssa.. Joka lenkki se löytää uuden aarrepaikan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti