Myrtti teki alkuun paikallaolon Taran kanssa ja Arvin kanssa heti perään. Olin osan aikaa piilossa ja varsinkin Taran kanssa oli tosi hyvin. Arvin kanssa kellahti lonkka-asentoon jossain vaiheessa, lieko vähän epävarmuutta? Olin silloin pidemmän aikaa piilossa. Myrtti teki omalla vuorollaan ruutua. Palkka valmiina ja kas, sinne meni. Jei :) Toisella myös palkka, kolmannella ilman palkkaa ja neljännellä taas palkka. Ihan kivat, etten sanoisi. :) Noutopuuhia ja ihanaa kirjoittaa ensimmäisiä kertoja neljään vuoteen, että sehän edistyy ;). Myrtin mielestä kapula ei ole enää yhtään ällöttävä, vaan oikeastaan aika kiva juttu. Vielä kakeja, joissa samaa ongelmaa kuin viimeiksi. Ei nouse kuin ekan vaihdon, jos ei tipu palkkaa. Vähän helpotusta, niin saatiin hyviä nousuja. Loppuun parit siirtymistreenit ja ruokapalkalle. Pätevä riistaeläin!
Voi Metulaista... Mette jaksoi huuuuuutaaaaaaaaaa koko odottamisajan. Rasittavaa. Myrtti meni vielä Meten huuteluun mukaan, korvatulpat olis ollu ihan jees. No, Mette pääsi kuitenkin tekemään juttuja, vaikka ensin uhkasin, ettei se pääse ;) Tehtiin luopumistreeniä, istumista, maahanmenoa ja stoppia. Stoppi olikin unohtunut, kun ei olla sitä hetkeen tehty. Aika hiljaa teki hommia, tästä Metelle pisteet kotiin! Mette pääsi vielä uudelleen, jolloin vähän vaan leluilla leikkiä, vähän syttyi leikkimäänkin. Ruokansa sai autossa, tehdään siitä kannattavampi paikka.
Aamulla Myrtti kävi piiiiiiiiiiitkästä aikaa Anna-Kaisalla. Eikä ihme, että on nyt peitsaillut ja ollut rauhallinen lenkeillä. Selkä olikin aika jumissa. Varasin jo uuden ajan ja ensimmäinen vapaa aika oli syyskuun lopulla. Jaava pääsee samalla kertaa myös hoidettavaksi. Äiti käytti sen tänään kontrollikäynnillä ja näillä mennään, vielä yhdet kipulääkkeet parin viikon päästä ja sit kontrolli kahden kuukauden päästä. Ei vielä mitään riekkumisia, joten Jaava saa vielä hetken olla Mikkelissä.. Toivotaan, että ei mitään puukkoja tarvita!
Koska Myrtti pääsi tänään hierottavaksi, Mettekin piti omaa kivaa. Voihan äitinsä tyttö!! Käveltiin ihan normaalisti polkua pitkin, kun yht'äkkiä kuului hirveä rytinä. Peura lähti ihan vierestä ja Mette katseli ja vähän lähti perään, uskoi kuitenkin kun huusin. Olin, että JES!!! No, peuralla oli myös kaveri, joka melkein juoksi Meten yli.. Sinne meni. Pari peuraa ja Mette toisen pyllyvilloissa. Kumea haukkua (aatelkaapa, Metestä lähtee myös kumea haukku, vaikka ei ihan uskoisi ;)) vaan raikasi. Viitisen minuuttia se siellä meni ja sain sydän syrjälläni odotella, tuleeko se elävänä takaisin. Sieltä se tuli. Me ulkoillaan ainakin tovi HIHNASSA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti