Kisanomainen

Eilen meillä oli vaulaisten kanssa yhteinen kisanomainen. Mette oli kivantuntuinen ja teki tasoonsa nähden hyvin. Palkkasin ennen liikkeestä maahanmenoa, mutta muuten taisi mennä palkatta. Liikkeestä maahanmenossa tarjosi hanakasti istumista (?!?) ja pieniä vikinöitä kuului satunnaisesti.. Paikkamakuussa oli rauhaton, tähän pitäisi nyt keksiä jotain. Olen edelleen sitä mieltä, että vieraat koirat vieressä jännittää (tuttujen kanssa rauhallisempi).

Treenin jälkeen Mette pääsi juoksemaan pellolle Bria kelpien 7kk ja Manta walesin kanssa. Olipas niillä hauskaa, kun alun jälkeen löysivät yhteisen sävelen. Meten mielestä erityisesti Manta on ehkä paras tyyppi ikinä ja se fanitti sitä huolella. Hassu :)

Eilen illalla meidät saavutti suru-uutinen, Myrtin Arvi-eno on poissa. Arvi oli lapinkoira, jollaisia saisi olla huomattavasti enemmän. Arvia on myös kiittäminen noista omista sukulaistytöistä. Olin päättänyt, että en Jaavan jälkeen ota enää lapinkoiraa. Kuitenkin seuratessani Unnan ja Arvin kasvua ja kehitystä päätin, että tuollainen minunkin oli saatava! Unna synnyttikin kuin tilauksesta kaksi narttua kahden uroksen lisäksi ja näin Myrtti saapui Jaavan pikkusiskoksi. Hyvää taivasmatkaa Arville ja Anna-Leenalle voimia suuressa surussa!


Myrtti, Cilla ja Arvi lokakuussa 2007