Mette oli eilen ehkä maailman paras pieni agilitykoira! Ja pisteet mulle, että ei hinkutettu ja pysyin suunnitelmassa: lyhyet ja tehokkaat treenit. Nyt Metestä löytyi se voima, mikä on hetken aikaa ollut kadoksissa. Keinu oli tosi hyvä ja kepeillä oli juuri se asenne ja vauhti mitä on haettu. Muistuipa mieleen, että miksi agility oli joskus mun lempparilaji :)
Jaava teki maneesilla seuraamista ja perusasentoja. Myrtti teki vain yhden pitkän seuraamisen. Myrtsi olisi halunnut myös agiliitämään ja seuraamisessa oli ainakin intoa. Vähän liikaakin..
Maanantain treeneissä oli jäävät ja luoksari. Mulle noottia, kun en ole tehnyt vielä istumista ollenkaan. Mette oli hyvällä mielellä ja teki kivasti. Luoksetuloon tulikin hyvä vinkki, katsotaan toimiiko pidemmän päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti