Metsässä taas

Kävin tekemässä molemmille esineruudut sekä Mustille jäljen. Hain koirat ja Musti pääsi ensimmäisenä puuhastelemaan. Jälki oli tällä kertaa 20 askeleen mittainen ja jokaisella askeleella oli kuivanappula + jäljen alussa ja lopussa kasa nappuloita. Musti teki tarkkaa työtä ja mun ehkä pitäisi opetella nousemaan vähän ylemmäksi ja antaa koiralle tilaa. Hyvähyvä Musti!

Seuraavana Jaava (joka oli kerännyt mukavasti kierroksia odotellessaan vuoroaan) pääsi esineruutuun. Ruutu oli pieni ja piilotettuna jälleen kaksi lelua. Jaava paineli jälleen ekana mun jälkiä pitkin, mutta nopeasti ensimmäisen lelun löysi. Toinenkin lelu nousi nopeammin kuin viime kerralla. Kuitenkin molemmat lelut se löysi lopulta (onneksi) ilmavainulla. Nyt täytyisi saada vain se mun jälkien haistelu pois, eli uskoisin sen onnistuvan helpottamalla harjoitusta. Ens kerralla taidankin ottaa Jaavan katsomaan ruudun tekemistä ja näytän sille minne lelun piilotan (ja tosissaan vain yksi lelu). Näin uskoisin saavani varmuutta Jaavan työskentelyyn. Katsellaan miten lähtee sujumaan :).

Mustikin pääsi vielä hakemaan ruudustansa lelun ja lapasen. Lelun se löysi ihan älyttömän hyvin ja hienolla työskentelyllä! Ilmasta vainu ja lelulla hetken aikaa mietti, että mitäs nyt. Kehuessani juoksi täysillä lelu suussa hakemaan palkkaa. Hienoa! Katsoin oikeasti silmät pyöreinä Mustin työskentelyä.. Noo, lapasen hakeminen sitten aiheuttikin pään vaivaa ;). Musti irtosi ruutuun, mutta oli ihan ulapalla. Paineli pitkin metsää ilman mitään tolkkua ja kävi tekemässä vanhan jälkensä - söi lunta, piehtaroi, hepuloi.. Eli, olin vaatinut siltä liikaa ja tuli hieman sijaistoimintoja. Helpotin harjoitusta niin, että Musti näki minne lapasen tiputin ja näin saatiin sekin onnistumaan.

Pitäisi siis itse vaan muistaa, ettei koiralta voi vaatia sellaista mitä sille ei ole opetettu. Molemmat tekivät juuri niin kuin niille oli opetettu ja niillä taidoilla. Koirille ruusuja ja omistajalle risuja.