Kuvasaastetta

Vuhuu, täällä on talvi. Tai ainakin pakkasta ja hippunen lunta. On tätä odotettukin! Tästä ilahtuneena kaivoin kameran naftaliinista. Vähän oli tylsät kuvattavat, kun Jaava ja Myrtti vaan jolkotteli ja kun aloin ottamaan kuvia, niin kävivät istumaan tai kääntyivät katsomaan, josko saisi palkkaa. Hyvin ovat ehdollistuneet poseeraamiseen ;) Ja Mette roikkui fleksin jatkona, kun tärpit lähenee..

Tytöt ikäjärjestyksessä: Jaava kohta 11v, Myrtti 6½v ja Mette 3v

Jaava näyttää, mikä on talvessa parasta.

Ei se Jaava nyt vielä noin harmaa ole, mutta pakkasessa saa hienon kauluksen.

Kaunis Myrtti.

Metellä oli hieman tylsä lenkki. Paljon tylsempi kuin muilla.

Epätoivoinen yritys ottaa 3v profiilikuvaa.

Parhaat tytöt

Lisätäänpä loppuun vielä parit kännyräpsyt loppiaislenkiltä.

Myrtin ikioma katu.

Mette tasan 3v

Huhhuh.

Huhhuh. Annoin eilen tytöille pakkasesta possun putkiluun puolikkaat puuhasteltaviksi sateisen illan ratoksi. Ihmettelin sitten, että jopas Jaava lopetti luunsa syömisen nopeasti ja samalla huomasin, että onpa se jotenkin outo. Se vaikutti _todella_ tuskaiselle. Eteisestä ei löytynyt Jaavan luuta, joten eihän siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin että mummo oli syöyt koko (!) luun. Jaava seisoa könötti ihan ihme asennossa, pihisi ja otti pari askelta jääden taas outoon asentoon seisomaan. Se ei oikein edes läähättänyt ja vatsa oli todella kummallinen. Piti ihme ääntä ollen jostain kohtaa kova ja toisaalta taas tuntui liikehdintää. Äkkiä puhelinta kouraan ja soittoa Vethausiin, mikä tietysti oli kohta menossa kiinni. Ohjeeksi tuli tunkea käsi niin syvälle suuhun kuin mahdollista, josko jotain olisi jäänyt jumiin. Saldoksi sain jumalattomasti kuolaa.. Kopeloimisen jälkeen Jaava alkoi kuitenkin enemmän läähättämään. Käytiin vähän ulkona, mutta Jaava vaikutti edelleen hyvinhyvin tuskaiselle. Ja kun ei herkkupalat kelvanneet (!!!), niin ei muuta kuin soittoa Hattulaan, jossa oli päivystys.

Ajomatkalla Jaava oli oksentanut ison kasan luupaloja ja joukossa oli silpun lisäksi aikamoisia mötiköitä. Eläinlääkäri halusi röntgenkuvata, koska jos mahassa olisi vielä isoja paloja voisi seurauksena olla tukos ja leikkaus. Röntgenissä näkyi paljon luuta ja joukossa myös isoja paloja. Päädyttiin oksettamaan ja kuvaamaan oksettamisen jälkeen uudelleen. Onneksi kaikki isoimmat palaset tulivat oksennuksen mukana ulos ja selvittiin säikähdyksellä. Ennen oksetusta Jaavalle tarjottiin pehmeää ruokaa, ettei luunpalat ärsyttäisi nielua niin paljoa. Ajatus oli, että jos sille edes vähän maistuisi.. Mutta tietysti mummolla oli jo tässä vaiheessa hirmuinen nälkä!! Olihan siitä syömisestä jo aikaa + yhden kerran oksennettu eli herkkuruoat meni yhdellä haukkaisulla ja ilman pureskelua, niin kuin kuuluukin! Ehkä ihan vähän naurettiin, kun massu oli pinkeänä luumössöstä ja vähän kaasuuntunutkin.. Mutta aina mahtuu herkkuruokaa!!! Jaava on niiin Jaava <3 On ahneita koiria, on tosi ahneita koiria, on maailman ahneimpia koiria ja sitten on Jaavoja. Koira, jonka ahneudesta olisi kerrottavana kirjan verran tarinoita. Tai kahden kirjan.

Myrtin pikkuiset 3v

Kolme vuotta sitten vietettiin loppiaista hieman erilaisissa tunnelmissa Kiteellä, kun Myrtin pikkuiset syntyivät. Suurensuuret onnittelut Sissi, Ilpo, Jakke, Mortti ja tietysti Mette!! Mette olisi toivonut synttärilahjaksi lunta, pakkasta ja jäälenkin, mutta ikävä kyllä joutuu tyytymään kurassa ulkoiluun. Talvea odotellessa..

Vuosi lähenee loppuaan

Koska tämä vuosi alkaa olemaan lopuillaan, niin ei auta kuin miettiä ensi vuoden tavoitteita.

Jaava

Jaava täyttää alkuvuodesta 11v. Suurin toive olisi, että mummokoira pysyisi hyvässä kunnossa ja terveenä. Jaava saa treenailla omia hömppäjuttujaan ja jos siltä tuntuu, niin voidaan sitä joku tokokoekin käydä. Ainoaksi tavoitteeksi voisi laittaa näyttelyyn osallistumisen ja ihan vain sellaiseen, johon yli 10v pääsee ilmaiseksi ;).

Myrtti

Myrtin kanssa tavoitteena olisi kesällä käydä mejä-kokeessa ja tokokokeen voisi laittaa harkintaan. Poropaimennuksiin olisin mielelläni lähtenyt Myrtin kanssa, mutta juhlavuoden takia kilpailu järjestetään kutsukilpailuna, johon kutsutaan aikaisempina vuosina hyvin pärjänneitä koiria. Me ei nyt ihan taideta lukeutua niihin..

Syksyllä Myrtti voisi käydä silmätarkissa ja tarkoituksena olisi keväällä (?) leikkauttaa Myrtti. Ja tietysti Myrtinkin toiveena on pysyä terveenä!!

 
Mette

Metelle tavoitteeksi tokossa AVO1 ja debyytti voittajaluokassa. Agissa tavoitteena saada ensin kepit ja kontaktit kuntoon. Tulostavoitteeksi voisi asettaa menolipun kolmosiin. Kolmosiin nousulla ei todellakaan ole kiire, kakkosten radoilla on hyvä hakea kokemusta. Syksylle voisi miettiä luonnetestiä ja silmätarkkia. PRA- ja Pompen -testit pitäisi myös tehdä. Pentusuunnitelmat laitetaan mietintämyssyyn, ehkäpä vuoden tai kahden päästä voisi maailmassa olla pikkumettejä.

VUOSI 2013

Piti kaivella blogin uumenista kuluneen vuoden tavoitteet:

Jaava

• tärkein tavoite on pysyä hyvässä kunnossa
• osa-aikaeläkeläinen saa puuhastella tokon parissa
• terveyden salliessa voittajaluokan kokeisiin ja tavoitteena 1-tulos
• mahdollisesti joku näyttely

Myrtti

• pentuprojektin onnistuminen
• tokon pariin palaaminen pentujen jälkeen ja mahdollisesti avoluokan korkkaus syksyllä
• mejä-koe

Mette

• MH-luonnekuvaus
• tokossa koevalmius ja alo1
• poropaimennuskilpailuun osallistuminen
• agikisat (jos mitataan mediksi)

Paljon mahtui meidän vuoteen. Osa tavoitteista täyttyi ja osa jäi haaveisiin.

Jaavan kanssa käytiin kerran kokeessa saaden VOI3. Silloin musta tuntui, että nyt alkaa Jaavassa ikä tuntua. Ei ollut oma itsensä kokeessa ja jotenkin jäi olo, että nyt pääsee Jaava täyspäiväiseksi eläkeläiseksi. Terveyden puolesta vuosi oli onnistunut, aika hyvässä kunnossa on mummo pysynyt. Ja sehän se on tärkeintä.

Myrtin pentusuunnitelmat jäivät haaveeksi, ei mejäilty eikä tokokokeiltu. Verijälkiä taisin tehdä tasan yhden koko kesänä.. Vielähän tässä tietty ehtisi, kun maa on sula eikä lunta näy! Myrtin kanssa pidettiin treeneissä hauskaa ja asenne alkaa olemaan kohdillaan.

Mette MH-kuvattiin hyväksytysti, korkattiin tokokokeet ALO1 ja käytiin testaamassa avointakin 3-tuloksella. Sitten onkin työstetty paikkamakuuta koko loppuvuosi.. Agissa Mette mitattiin virallisesti mediksi, joten korkattiin kisaura. Mette keräsi ykkösistä 4 nollaa (2xhyppäri, 2xagi) ja nousi kakkosiin. Kakkosissakin ehdittiin kisaamaan useamman hyllyn ja vitskan verran. Milloin on hajonnut kontaktit ja milloin kepit.. Lappalaiskoirien rotumestaruuksissa Metelle ykkösluokkien 2. sija. Poropaimennuskilpailuihin osallistuttiin maaliskuussa ja Mette oli huomattavasti järkevämpi kuin testissä edellisen vuonna. Sijoitus taisi olla 18. Mutta olin niiiiin tyytyväinen Meten työskentelyyn ja korvien toimivuuteen! 

 

Oikein hyvää Uutta vuotta kaikille!

Vuoden vikat aksakisat

Olipas tosi pitkä kisatauko ;) Olin ihan 120% varma, että Mette ehtii aloittaa juoksun ennen oman seuran kisoja. Viimeisenä ilmopäivänä laitoin tiedot menemään, kun juoksua ei näkynyt. Eikä näy vieläkään, joten päästiin kisaamaan. Kolme rataa (2xagi, 1xhyppy), tuomarina Johanna Nyberg.

Hyppäri mentiin ekana. Kiva rata, Mette tuli vikasta keppivälistä pois ja lopuksi HYL, kun vika putki jäi tekemättä. Agiradalla jätti taas kepit kesken ja sitten hajosi pakka. Ihan järkky rata, mutta jotain positiivistakin: sekä A että puomi tehtiin niin kuin on sovittu. JES! Ennen vikaa rataa en meinannut oikein saada enää tsempattua, kun ne kepit oli tökkinyt niin pahasti. Ja kas, niinpä sitä tultiin taas vikasta välistä pois... Kontaktit teki hyvin ja seisotin siellä pienen hetken. Jos ihan totta puhutaan, niin taisi lähteä mun omasta liikkeestä eikä käskystä, mutta ei nyt välitetä siitä ;). Oli niin paljon parempi kuin parit viime kisat. Ihan mukava rata keppejä lukuunottamatta, joten vitska ja aikakin jotain -6 sij.5.

Nyt sitten odotellaan juoksuja, jotta pääsee suunnittelemaan kevään kisakalenteria!

Piparintuoksuista Joulua!

Piparihaasteen myötä oikein ihanaa Joulun aikaa blogin lukijoille!

Ultrassa

Myrtti ultrattiin tänään ja Myrtin Yrtit jäävät vain haaveeksi. Tämä nyt olikin odotettavissa, kun astutus ei ihan oppikirjamaisesti mennyt. Olin päättänyt ennen astutusta, että tämän jälkeen Myrmy menee sterkattavaksi, kävi miten kävi. Myrtillä on ollut kerran alkava kohtutulehdus, jonka takia haluan sen leikkauttaa. Joten jos en jänistä, niin keväällä Myrtti on yhtä kohtua köyhempi.

Ultran jälkeen suunnattiin treenaamaan ja lenkille Maijan kanssa. Varsin mukavat treenit ja Mettekin oli oikein hiljaista tyttöä. Jaava piti huolen möykkäämisestä, sille on varmaan iskenyt dementia. Ennen se on huudellut vain vapautuksen jälkeen, mutta nyt se huutelee jo kesken seuraamisenkin. Ihan kuin se unohtaisi suorittavansa tehtävää.. No, mummot saa huutaa. :) Myrtti oli hurjan tohkeissaan omissa hommissaan, pienellä treenillä voisi vaikka miettiä jotain koettakin. Tai sitten ei.

Päivä päättyi siihen, kun päästiin hinausauton kyydissä autokorjaamolle ja taksilla kotiin. Onneksi auto jätti välille täällä päässä eikä Helsingin päässä. Huhhuh. Nyt vaan toivotaan, että ei olisi mitään isoa vikaa..