Huhhuh.

Huhhuh. Annoin eilen tytöille pakkasesta possun putkiluun puolikkaat puuhasteltaviksi sateisen illan ratoksi. Ihmettelin sitten, että jopas Jaava lopetti luunsa syömisen nopeasti ja samalla huomasin, että onpa se jotenkin outo. Se vaikutti _todella_ tuskaiselle. Eteisestä ei löytynyt Jaavan luuta, joten eihän siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin että mummo oli syöyt koko (!) luun. Jaava seisoa könötti ihan ihme asennossa, pihisi ja otti pari askelta jääden taas outoon asentoon seisomaan. Se ei oikein edes läähättänyt ja vatsa oli todella kummallinen. Piti ihme ääntä ollen jostain kohtaa kova ja toisaalta taas tuntui liikehdintää. Äkkiä puhelinta kouraan ja soittoa Vethausiin, mikä tietysti oli kohta menossa kiinni. Ohjeeksi tuli tunkea käsi niin syvälle suuhun kuin mahdollista, josko jotain olisi jäänyt jumiin. Saldoksi sain jumalattomasti kuolaa.. Kopeloimisen jälkeen Jaava alkoi kuitenkin enemmän läähättämään. Käytiin vähän ulkona, mutta Jaava vaikutti edelleen hyvinhyvin tuskaiselle. Ja kun ei herkkupalat kelvanneet (!!!), niin ei muuta kuin soittoa Hattulaan, jossa oli päivystys.

Ajomatkalla Jaava oli oksentanut ison kasan luupaloja ja joukossa oli silpun lisäksi aikamoisia mötiköitä. Eläinlääkäri halusi röntgenkuvata, koska jos mahassa olisi vielä isoja paloja voisi seurauksena olla tukos ja leikkaus. Röntgenissä näkyi paljon luuta ja joukossa myös isoja paloja. Päädyttiin oksettamaan ja kuvaamaan oksettamisen jälkeen uudelleen. Onneksi kaikki isoimmat palaset tulivat oksennuksen mukana ulos ja selvittiin säikähdyksellä. Ennen oksetusta Jaavalle tarjottiin pehmeää ruokaa, ettei luunpalat ärsyttäisi nielua niin paljoa. Ajatus oli, että jos sille edes vähän maistuisi.. Mutta tietysti mummolla oli jo tässä vaiheessa hirmuinen nälkä!! Olihan siitä syömisestä jo aikaa + yhden kerran oksennettu eli herkkuruoat meni yhdellä haukkaisulla ja ilman pureskelua, niin kuin kuuluukin! Ehkä ihan vähän naurettiin, kun massu oli pinkeänä luumössöstä ja vähän kaasuuntunutkin.. Mutta aina mahtuu herkkuruokaa!!! Jaava on niiin Jaava <3 On ahneita koiria, on tosi ahneita koiria, on maailman ahneimpia koiria ja sitten on Jaavoja. Koira, jonka ahneudesta olisi kerrottavana kirjan verran tarinoita. Tai kahden kirjan.