Huhhahhei ja hilirimpsis. Keskiviikkoiltana ajelin Mikkeliin, jossa Jaava olikin jo valmiina (Marjo oli juuri antamassa tyypeille ruokaa, Jaava ei edes huomannut kun tultiin kotiin. Syötyään tuli sentääs moikkaamaan, se siitä uskollisuudesta ;) ). Torstain koko konkkaronkka olikin pihalla, potilasosasto hihnoissa ja junnuosasto Myrtti, Mette ja Tonttu irrallaan. Illalla aloin antamaan ruokaa ja katsoin, että miten tuo Mette tärisee. Söi kuitenkin hyvällä ruokahalulla ja oli muuten ihan normaali. Sitten huomasin, että myös Myrtti tärisee ja heti tuli mieleen, että team äiti ja tytär on nyt syöneet jotain. Jaava, Leimu ja Tonttu oli ihan normaaleja. Soitin päivystävälle, joka käski seurata tilannetta ja antaa kyytabletit, jos onkin allerginen reaktio. Puhelun loputtua Mette tärisi jo ihan hurjasti ja käveli ihan hoiperrellen. Koirat autoon ja kohti Mäntyharjua, missä päivystävä eläinlääkäri otti vastaan. Perille päästyä (matkaa yli 50 km) Mette oli jo shokissa, hurja tärinä, vapina, läähätys, laajentuneet pupillit, lämpöä 40 astetta ja syke 180. Mette tiputukseen ja lääkehiiltä naamaan. Myrtin oireet oli lievemmät, mutta silläkin silmäluomet nyki ja lämpöä oli hieman. Tärinä alkoi vähentymään, joten sitä vain tarkkailtiin. Mette oli tipassa varmaan 2½h ja kriittinen vaihe meni ohi. Yllättävän nopeasti läähätys alkoi tasaantumaan ja tärinä häviämään. Siinä pohdittiin, että mitä tehdään eli lähdetäänkö Helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan vai kotiin. Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen, että jos tilanne yön aikana muuttuu, niin sitten otetaan uudelleen yhteyttä ja muussa tilanteessa mennään perjantaina käymään Kuopiossa verikokeissa. Päivystävä ei siis voinut ottaa verikokeita. Niin yö meni valvoessa, mutta mitään takapakkia ei tullut. Perjantaina aamusta lähdettiin Kuopioon ja molemmista otettiin iso verenkuva. Kaikki veriarvot ok! Helpotus oli sanoinkuvaamaton :) Illasta suunnattiin mökille Puumalaan, jossa meininki näytti jo normaalille. Pennut telmi ja isommat otti rennosti. Muutaman päivän saa ahneet lappalaistytöt syödä lääkehiiltä (Mette syö sitä sellaisenaan, Myrtille pitää laittaa vähän jotain sekaan.. ), mutta onneksi selvittiin säiköhdyksellä. Arvoitukseksi jää, että mikä noin hurjat reaktiot aiheutti. Pääasia, että minulla on edelleen kaikki kolme!!!
Perjantai-iltana käytiin Marjon kanssa tekemässä verijäljet. Aamulla mentiin innolla ajamaan niitä, ukkosessa ja vesisateessa.. Myrtin jälki oli noin 12 tuntia vanha, n. 800 metriä pitkä ja kulmia oli kaksi (U:n muotoinen). Myrtti oli ihan hurjan pätevä, se vain meni sen. Teki kulmat hyvin, merkkasi makaukset, aloituksen ja lopun. Miä vaan kävelin perässä. Vähän alkoi väsymään toisen kulman jälkeen, mutta jaksoi tehdä loppuun asti. Pätevä tyttö!! :)) Metelle tein namijäljen. Mette on niin liikuttava, kun saa jälkivaljaat päällensä. Nenä painuu maahan ja se jäljesti jo autolta jäljen aloituspaikalle. Metellä on vielä joka askeleella nami ja se ajoi oman pikkujälkensä tarkasti ja hyvin. Etevä pieni jälkikoira! Loppupäivä menikin pennuilla riekkuessa, muut möllötti mökissä pidellen sadetta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti