Mikkelin agikisat 18.8

Tänään siis kisattiin kolme starttia omissa kisoissa.

A-kisa:
Oikein mukavan radan oli tuomari suunnitellut, semmonen "meijjän rata". Pitkälle mentiinkin ilman virheitä, kunnes Jaava loikkasi korkealta A:n alastulon. Siinä kartturin ote sitten vähän herpaantui, kun mietti, että palauttaako koiran kontaktille. Siinä ajassa Jaava ehti singota suoraan eteenpäin ja seuraavan hypyn ohi. Sitten täytyi komentaa kovasti kartturia, kun piti takaisinpäin kääntyä ja kiersi pari estettä. Hurjasti kului siinä aikaa ja loppurata sujui taas mukavasti. Otin oikein viimesen päälle vielä puomin alastulonkin ja siinäkin kului vielä aikaa. Tulokseksi 10 ratavirhettä ja 3,35s yliaikaa.

B-kisa:
Tykkäsin tästäkin radasta. Hyvin mentiin taas pitkälle, kunnes tuli puomi.. Katsoin eka, että nyt ei kyllä tassu kontaktille osu, mutta mielestäni se oli kuitenkin siinä rajalla enkä nähnyt, näyttikö tuomari käsimerkkiä. Jatkettiin siis täysillä rataa ja A:n alastulon sain käskyttää aika voimakkaasti ja siltikin tuli aika ylhäältä.. No, mukava rata vaikka vitonen sieltäkin rapsahti.

C-kisa:
Tämän kisan tavoitteena oli olla tekemättä kontaktivirheitä ja se oli aika helppoa, kun oli hyppäri ;). Helppo rata ja paljon nollia ja yksi niistä myös meidän (0,80s yliaikaa). Muutama kohta oli, missä meni kaarros pitkäksi ja eiköhän tuota aikaakin olisi saanut sen pari sekkaa ainakin nipistettyä. Mutta tyytyväinen kai se pitää tulokseen olla, vaikkei rata hääppöinen ollutkaan.

Piti sitten ottaa kontakteja B-kisan jälkeen ja hienosti pysähtyi etutassut maahan ja takajalat kontaktille. Kiero neiti!! Tuolla se nyt näkee unia vauhdikkaasta päivästä, hirveä ääntely ja liike :).

Ikää mittarissa jo 6-viikkoa

Myrtti

Puuhailuja

Otettiin Jaavan kanssa pitkästä aikaa ruutua. Yllätys yllätys ihan alkeisharjoituksia. Mukavasti ja vauhdikkaasti sujui harjoitus. Tehtiin myös namikipolla kaukoja; istumaannousut olivat hyviä, mutta maahanmenot lötköjä. Ilman namikippoa maahanmenot olivat normaaleja. Mustikin teki ruutuunmenoja ja olikin ihan taitava ukkeli, muun ajan hää sai etsiä nameja pellosta..

Äiti oli mättämässä puita liiteriin ja menin sitten sinne juttuseuraksi. Innostuin sitten opettamaan äitille apulaisia. Ensin Jaava ei ymmärtänyt, että mikä puu näistä nyt pitää tuoda.. Hoksasi sitten kuitenkin nopeasti ja mun ei tarvinnut kuin liiterin ovella seisoa Jaavan tehdessä työt. Se siis osasi hakea puukasasta puun ja kiikuttaa sen mulle. Ja uudelleen ja uudelleen.. Mustikin tuli siihen sähläämään, joten yritin opettaa myös Mustia tuomaan puita. Ihan hyvin onnistui, mutta äitin vain täytyi Mustille kasalla aina antaa puu ja Musti sitten kantoi sen mulle. Jottei ihan koiratyövoimaa olisi liikaa käytetty, niin olihan molemmilla ihan lakisääteiset tauot ;). Yrittivät ansoittaa puukasan ja liiterin välin kaivamalla isoja monttuja.. Sain sitten idean piilottaa pitkästä aikaa Jaavalle omaa ja hyvinhän se muisti, että mitä täytyi tehdä :).

Outo Musti

Musti on ollut tänään lähinnä sisällä pissalle pääsemisiä lukuunottamatta. Kun olin illalla Jaavan kanssa tokoillut ja käynyt pyöräilemässä, ajattelin ottaa Mustin mukaan rannalla käymään (about puol kilsaa matkaa yhteensä). Innolla se olikin lähdössä ja vauhdilla meni.. kolmella jalalla. Oltiin jo lähes rannalla, kun Jaava syöksyi pusikkoon ja Musti tietysti säntäsi perään. Ajattelin, että tämähän varmasti teki sitten hyvää kipeälle jalalle. Mutta mitä vielä, hetken aikaa Musti rymysi pusikossa ja tultuaan takaisin ravasi normaalisti!! Piti vielä hetken päästä katsoa uudestaan, etten vaan näkyjä näe.. Niin se vaan ravasi käyttäen kaikki neljää töppöstään. Ihme koira. Tarkempi tarkastelu kyllä paljasti sen, että ei vielä ihan kokonaan painoa jalalle laske ja parhaiten sen huomaa, kun Musti seisoo paikallaan. Hieno homma, eiköhän se tästä pikkuhiljaa tervehdy :).

Jaavan kanssa siis tehtiin jälleen merkkiä, aluksi taas halusi ottaa suuhun. Nopeasti kuitenkin sain sen naksuteltua taas siihen pisteeseen, että juoksee vain merkille. Tämän jälkeen ekana metallikapula (piti testata, että oliko eilinen vaan sattuma). Hienolla laukalla sinne ja takaisin. Hyvä Jaava! Tavallisella kapulalla myös yhtä hieno laukkapalautus. Molempia noutoja tehtiin vain yhdet. Sitten seuraamista.. Ehheheh :DD. Parit ekat askeleet ok, mutta sitten alkoi tassut nousemaan ja se haki koko ajan paikkaa jaja.. Eli ihan karmeata. Ei ollakaaan aikoihin tehty suoraa pätkää. No, enpä jaksanut sitä jäädä murehtimaan ja hinkkaamaan, eli jäi tuohon yhteen suoraan pätkään ja päättyi vasemmalle käännökseen. Suoraluoksetulo, joka oli kyllä ihan huippu :D. Jaava tuli kovaa ja kääntyi jo sivulle ennenkuin oli sivulla, mutta silti oli sivulla oikeassa kohtaa. Sillä on kyllä nyt oikeen kiva tekemisen meininki tottiksessa :). Seuraamista pitää taas miettiä.. Meidän ainaiset murheenkryynit; seuraaminen ja liikkeestä seisominen (ja hetkellisesti kaukot ja noudot ja ja...)

Naksuttelua

Ajattelin opettaa Jaavalle merkin uudestaan ja tälläkin kertaa naksulla. Jätin käskysanan pois ja odottelin mitä Jaava tarjoaa. Aluksi Jaavan päämääränä oli ottaa suuhun/hyökätä törpön päälle ja törppö etujalkojen välissä käydä makaamaan. Tästä päästiin suhteellisen nopeasti eroon. Jäätiin siihen pisteeseen, että Jaava enää ainoastaan etutassuilla hyppää merkkiä kohti -> jää seisomaan, mutta merkki kaatuu. Tehtiin myös molempia noutoja. Ekana tavallisella kapulalla ja hain harjoituksella pelkkää vauhtia (ja lähinnä takaisin tulemisen laukkaa). Eli koira oli missä nyt sattui olemaan ja heitin vain kapulan ja naksautin siinä vaiheessa, kun laukkasi takasin päin hyvällä temmolla. Molemmilla kerroilla oli hyvä vauhti molempiin suuntiin, eli ravipalautusta ei nähty ja laukkakin oli lennokasta :). Pitää vaikka ens kerralla harjoitella sitten luovutusta yms. Seuraavana hain metallikapulan jä jännityksellä odotin, mitä tuleman pitää.. Jaavan mielestä metallikapula on aina ollut vähän inhottava. Heitin samalla tavalla metallista kapulaa ja ekalla kerralla Jaava odotteli hetken ennenkuin lähti perään (selvästi odotti käskyä). Mutta hieno laukkapalautus ja siitä kunnon kehut!! Uudestaan sama ja nyt lähti heti kapulan perään eikä kierrellyt yhtään ja jälleen hienolla laukalla takaisin. Ja nyt ei enää näyttänyt siltä, että "hyi, ällöä ottaa tämmönen suuhun", niinkuin se on pitkän aikaa ollut.. Ehkäpä se tästä :) Sitten vielä vähän perusasentoa ja seuraamista ja liikkeestä maahan ja seisominen. Hyvin meni. Jaava alkaa taas muistuttamaan kengurua seuraamisessa.. Vaikea liike :P

Jaavalla oli tänään kyllä hyvä asenne ja sillä oli kivaa! Nyt vaan pitäisi treenata hyppyä ja paikallamakuuta ja tietysti kaukoja. Muut tänään vaikutti ihan hyvässä jamassa olevilta. Josko sinne Jyväskylän tokoon mentäisiin..

Mustilla on kyllä niin hieno asenne elämään, ettei tosikaan. Se on edelleen kolmijalkainen, mutta aika kovaa sitä pääsee, vaikka toinen etujalka onkin ilmassa.. Lääkäri sanoi, että Musti saa liikkua omilla ehdoillaan, eli täyslevossa ei sitä nyt pidetä. Musti oli siinä ympärillä, kun treenasin Jallun kanssa ja hää oli ihan innoissaan.. Tarjosi sivulletuloa ja häntä heilui ja silmät säkenöivät ilosta. Teki älyttömiä pomppuja ja hyppyjä, kun olisi halunnut tienata namppaa.. No, olihan sitä potilaalle annettava, mutta mitään ei sen eteen tarvinnut tehdä :D. Jaavan treenien jälkeen ajattelin käyttää Jaavaa vähän kävelemässä ja komensin Mustia jäämään pihalle. Kyllähän se siihen jäi... ainakin kymmeneksi sekunniksi, kunnes joku musta vilahti hirveätä kyytiä miun ohi. Ja se ihanan ilkikurinen ilme, mikä sillä on aina, kun se ei tottele. Sitä nauratti kyllä ihan hirveästi ja sitten täysillä mun luo ja hyppy suoraan mua päin. Hassu koira. Niin se vaan oli kävelemään lähdössä, vaikka välillä ei meinaa pystyssä pysyä ja yksi vaihde on poissa käytöstä.

Jälleen eläinlääkärissä

Hieno homma. Tänään kiikutettiin vuorostaan Musti eläinlääkärille. Vakkarieläinlääkärille en saanut aamulla aikaa, mutta onneks Närhinen sai mahdutettua Mustin päivänohjelmaan. Musti-mies ontui aamulla niin paljon vasenta etujalkaansa (eli ns. tervettä jalkaa), ettei se meinannut pystyssä pysyä :(. Muutaman kerran heittikin nenälleen, mutta eipä se paljoa Mustia haitannut ja matka vain jatkui. Samalla huomasin, että Mustilla on vasemmassa korvassa tulehdus, joten samalla reissulla saatiin reppanalle tipat.

Närhinen kopeloi Mustin etujalat ja sanoi, että rannetta se aristaa ja siinä "päällä" oleva jänne on turvoksissa. Vaikuttaisi siltä, että siihen on joku osunut/se on revähtänyt. Muutamassa päivässä pitäisi mennä ohi kipulääkettä syöttämällä ja rauhallisesti olemalla. Jos ei mene, niin sitten kuvataan. Musti sai siis kortisoonia ja kipulääkettä ja tietenkin korvaan tipat.

Pentuja katsomassa

Kävin toistamiseen katsomassa Unnan vauvoja, on ne vaan hienoja pentuja. Oikein reippaita pieniä koiranalkuja. Muutama kuva 4,5 viikkoa vanhasta Myrtti-neidistä.












Täältä sitten löytyy kaikki kuvat pennuista.