Outo Musti

Musti on ollut tänään lähinnä sisällä pissalle pääsemisiä lukuunottamatta. Kun olin illalla Jaavan kanssa tokoillut ja käynyt pyöräilemässä, ajattelin ottaa Mustin mukaan rannalla käymään (about puol kilsaa matkaa yhteensä). Innolla se olikin lähdössä ja vauhdilla meni.. kolmella jalalla. Oltiin jo lähes rannalla, kun Jaava syöksyi pusikkoon ja Musti tietysti säntäsi perään. Ajattelin, että tämähän varmasti teki sitten hyvää kipeälle jalalle. Mutta mitä vielä, hetken aikaa Musti rymysi pusikossa ja tultuaan takaisin ravasi normaalisti!! Piti vielä hetken päästä katsoa uudestaan, etten vaan näkyjä näe.. Niin se vaan ravasi käyttäen kaikki neljää töppöstään. Ihme koira. Tarkempi tarkastelu kyllä paljasti sen, että ei vielä ihan kokonaan painoa jalalle laske ja parhaiten sen huomaa, kun Musti seisoo paikallaan. Hieno homma, eiköhän se tästä pikkuhiljaa tervehdy :).

Jaavan kanssa siis tehtiin jälleen merkkiä, aluksi taas halusi ottaa suuhun. Nopeasti kuitenkin sain sen naksuteltua taas siihen pisteeseen, että juoksee vain merkille. Tämän jälkeen ekana metallikapula (piti testata, että oliko eilinen vaan sattuma). Hienolla laukalla sinne ja takaisin. Hyvä Jaava! Tavallisella kapulalla myös yhtä hieno laukkapalautus. Molempia noutoja tehtiin vain yhdet. Sitten seuraamista.. Ehheheh :DD. Parit ekat askeleet ok, mutta sitten alkoi tassut nousemaan ja se haki koko ajan paikkaa jaja.. Eli ihan karmeata. Ei ollakaaan aikoihin tehty suoraa pätkää. No, enpä jaksanut sitä jäädä murehtimaan ja hinkkaamaan, eli jäi tuohon yhteen suoraan pätkään ja päättyi vasemmalle käännökseen. Suoraluoksetulo, joka oli kyllä ihan huippu :D. Jaava tuli kovaa ja kääntyi jo sivulle ennenkuin oli sivulla, mutta silti oli sivulla oikeassa kohtaa. Sillä on kyllä nyt oikeen kiva tekemisen meininki tottiksessa :). Seuraamista pitää taas miettiä.. Meidän ainaiset murheenkryynit; seuraaminen ja liikkeestä seisominen (ja hetkellisesti kaukot ja noudot ja ja...)

Naksuttelua

Ajattelin opettaa Jaavalle merkin uudestaan ja tälläkin kertaa naksulla. Jätin käskysanan pois ja odottelin mitä Jaava tarjoaa. Aluksi Jaavan päämääränä oli ottaa suuhun/hyökätä törpön päälle ja törppö etujalkojen välissä käydä makaamaan. Tästä päästiin suhteellisen nopeasti eroon. Jäätiin siihen pisteeseen, että Jaava enää ainoastaan etutassuilla hyppää merkkiä kohti -> jää seisomaan, mutta merkki kaatuu. Tehtiin myös molempia noutoja. Ekana tavallisella kapulalla ja hain harjoituksella pelkkää vauhtia (ja lähinnä takaisin tulemisen laukkaa). Eli koira oli missä nyt sattui olemaan ja heitin vain kapulan ja naksautin siinä vaiheessa, kun laukkasi takasin päin hyvällä temmolla. Molemmilla kerroilla oli hyvä vauhti molempiin suuntiin, eli ravipalautusta ei nähty ja laukkakin oli lennokasta :). Pitää vaikka ens kerralla harjoitella sitten luovutusta yms. Seuraavana hain metallikapulan jä jännityksellä odotin, mitä tuleman pitää.. Jaavan mielestä metallikapula on aina ollut vähän inhottava. Heitin samalla tavalla metallista kapulaa ja ekalla kerralla Jaava odotteli hetken ennenkuin lähti perään (selvästi odotti käskyä). Mutta hieno laukkapalautus ja siitä kunnon kehut!! Uudestaan sama ja nyt lähti heti kapulan perään eikä kierrellyt yhtään ja jälleen hienolla laukalla takaisin. Ja nyt ei enää näyttänyt siltä, että "hyi, ällöä ottaa tämmönen suuhun", niinkuin se on pitkän aikaa ollut.. Ehkäpä se tästä :) Sitten vielä vähän perusasentoa ja seuraamista ja liikkeestä maahan ja seisominen. Hyvin meni. Jaava alkaa taas muistuttamaan kengurua seuraamisessa.. Vaikea liike :P

Jaavalla oli tänään kyllä hyvä asenne ja sillä oli kivaa! Nyt vaan pitäisi treenata hyppyä ja paikallamakuuta ja tietysti kaukoja. Muut tänään vaikutti ihan hyvässä jamassa olevilta. Josko sinne Jyväskylän tokoon mentäisiin..

Mustilla on kyllä niin hieno asenne elämään, ettei tosikaan. Se on edelleen kolmijalkainen, mutta aika kovaa sitä pääsee, vaikka toinen etujalka onkin ilmassa.. Lääkäri sanoi, että Musti saa liikkua omilla ehdoillaan, eli täyslevossa ei sitä nyt pidetä. Musti oli siinä ympärillä, kun treenasin Jallun kanssa ja hää oli ihan innoissaan.. Tarjosi sivulletuloa ja häntä heilui ja silmät säkenöivät ilosta. Teki älyttömiä pomppuja ja hyppyjä, kun olisi halunnut tienata namppaa.. No, olihan sitä potilaalle annettava, mutta mitään ei sen eteen tarvinnut tehdä :D. Jaavan treenien jälkeen ajattelin käyttää Jaavaa vähän kävelemässä ja komensin Mustia jäämään pihalle. Kyllähän se siihen jäi... ainakin kymmeneksi sekunniksi, kunnes joku musta vilahti hirveätä kyytiä miun ohi. Ja se ihanan ilkikurinen ilme, mikä sillä on aina, kun se ei tottele. Sitä nauratti kyllä ihan hirveästi ja sitten täysillä mun luo ja hyppy suoraan mua päin. Hassu koira. Niin se vaan oli kävelemään lähdössä, vaikka välillä ei meinaa pystyssä pysyä ja yksi vaihde on poissa käytöstä.

Jälleen eläinlääkärissä

Hieno homma. Tänään kiikutettiin vuorostaan Musti eläinlääkärille. Vakkarieläinlääkärille en saanut aamulla aikaa, mutta onneks Närhinen sai mahdutettua Mustin päivänohjelmaan. Musti-mies ontui aamulla niin paljon vasenta etujalkaansa (eli ns. tervettä jalkaa), ettei se meinannut pystyssä pysyä :(. Muutaman kerran heittikin nenälleen, mutta eipä se paljoa Mustia haitannut ja matka vain jatkui. Samalla huomasin, että Mustilla on vasemmassa korvassa tulehdus, joten samalla reissulla saatiin reppanalle tipat.

Närhinen kopeloi Mustin etujalat ja sanoi, että rannetta se aristaa ja siinä "päällä" oleva jänne on turvoksissa. Vaikuttaisi siltä, että siihen on joku osunut/se on revähtänyt. Muutamassa päivässä pitäisi mennä ohi kipulääkettä syöttämällä ja rauhallisesti olemalla. Jos ei mene, niin sitten kuvataan. Musti sai siis kortisoonia ja kipulääkettä ja tietenkin korvaan tipat.

Pentuja katsomassa

Kävin toistamiseen katsomassa Unnan vauvoja, on ne vaan hienoja pentuja. Oikein reippaita pieniä koiranalkuja. Muutama kuva 4,5 viikkoa vanhasta Myrtti-neidistä.












Täältä sitten löytyy kaikki kuvat pennuista.

Ehkä siitä tuleekin vielä tokokoira

Japuttinaputin kanssa pienet "treenit" aamulla ja illalla. Aamulla tehtiin nelisen kertaa merkkiä ja ainoastaan ensimmäinen oli, öö, mielenkiintoinen (eli merkki suuhun ja menoks). Muut oli ihan hyviä kertoja. Yksi nouto tehtiin, joka oli semmonen normaali-Jaava. Eli laukalla sinne ja takaisin. Yhden kerran Jaava toi myös oma-aloitteisesti kapulan maasta tullen suoraan sivulle. Illalla tehtiin seuraamista, joka alkoi jo lähennellä myöskin normaalia, eli edistämistä ja tassujen nostelua.. Ja päivän paras juttu on se, että Jaava on tehnyt kaikki kaukot OIKEIN!! Eli, nyt se seisominen on ainakin toistaiseksi unohtunut samaten kun pepun nostaminen istumaannoustessa, jippii!

Onpas ollut kiva reenata, kun koira on ollut 200 prosenttisesti mukana ja tullut jo valmiiksi sivulle odottamaan uutta tehtävää. Tässä välillä oli joku ihme lahnakausi, mutta ilmeisesti se olikin onnekseni jotain ohi menevää. Japuttinaputti on hieno pieni koira :)

Rotumestikset 28.7 Mikkeli

Eilen siis kisattiin agilityn rotumestaruuksista Mikkelissä. Mulla oli ilmoitettuna sekä Jaava että Nata molempiin startteihin. Ensimmäiselle radalle menin Natan kanssa ekana ja tuloksena hyvä hylky. Yksi ylimääräinen hyppy tuli vain tehtyä, mutta muuten rata oli hyvä! Jaavan kanssa lähdin loppupäässä ja ensimmäisen rima tultiin ali. Sitten oli pitkä pätkä hyvää ja muurin ohitus -> annoin Jaavan hypätä väärään suuntaan. Sitten taas loppurata oli ihan hyvää. Kaikista iloisin olen Jaavan keinusta, jonka se tuli tosi hyvällä vauhdilla ja aivan kontaktille asti ja sitten rämähti alas. Hyppyrata ei ollut ollenkaan meidän (minun) rata. Jaava lähti toisena ja ensimmäisen ollessa radalla en vieläkään tiennyt miten sen menisin.. No panic! Jaavan kepit oli hienot ja nopeat ja alkuhössötys muutenkin, mutta sitten yksi hyppy väärään suuntaan. Olisin sen pystynyt estämään, mutta samapa tuo, kun ei enää ollut nollaan mahdollisuutta ja rotumestaruudestakaan ei enää kisattu (molemmilta radoilta tulee olla hyväksytty tulos). Sitten taas loppurata oli paikoitellen ihan hyvää menoa, jonnin verran jotain pyörähdyksiä tms. tuli. Natan kanssa sitten menimme ihan loppupäässä ja mietin kyllä kovasti miten sen radan veisin... Samassa kohtaa napsahtoi hylly, kun Jaavallekin ;). Sinne se putkeen meni, kun hypylle olisi pitänyt. Päätin siis, että tyrkkään Natan kunnolla, että ei tule estettä väärinpäin niinkuin Jaava, niin tyrkkäsin vähän liikaa ja Nata sinkosi jonnekin kauas putkeen. Päivän tulos 4xHYL. Pitäisköhän tässä olla omista taidoistaan "vähän" huolissaan, sillä ei me aikaisemmin olla oikeastaan hyllyjä tehty.. Siitä ihka ensimmäisestä startista vuonna 2005 saatiin HYL, kun Jaava tuli riman ali ja en huomannut.

Oli oikein mukava päivä ja varsin tyytyväinen olen tyttöihin, jotka hienosti jaksoivat koko pitkän päivän!! Jaavan kanssa mentiin kisapaikalle seitsämän maissa ja kotiin lähdettiin vaille kymmenen. Ja niin hienosti oli poweria vielä vikallakin radalla. Vielä aivan lopuksi tehtiin jumppasarjaa, ehkä se siitä.. Nyt hypyt eivät kuulemma olleet (varsinkaan tokalla radalla) niin karmeita kuin Vöyrillä. Ekalla radalla niissä oli enemmän jäykkyyttä. Tässä just mietin, että seuraavaksi Jaava käy hierottavana, mutta tarkoittikohan tuo 4xHYL sitä, että meidän pitäisi treenatakin?!? Ehkä sitä pitäisi alkaa treenaamaan/kisaamaan, niin tulisi kisarutiinit jälleen tutuksi.

Toko ei ole meidän laji

Joo, käytiin tänään Jaavan kanssa nuorten koiraleirillä moikkaamassa ohjaajia (Niinaa ja Päiviä). Innokkaana sitten Niina tokoili Maunon kanssa ja minä Jaavan. Paikallamakuu sujui hyvin, olin piilossa ja useamman pienen pätkän. Eli kävin suhteellisen usein palkkaamassa. Sitten avo-kaukoja, joissa ekalla istumisella hieno seisominen.. Tämän jälkeen jätti kerran nousematta ylös ja muuten ihan ok. Seuraaminen oli ihan ala-arvoista, ei se koskaan mikään perässä vedettävä lahna ole ollut. Tänään sitten oli. 2 kertaa tehtiin liikkeestä seisominen, joka (ilman seuraamista) oli ihan ok. Koska olin jo ihan masentunut, päätin tehdä meidän bravuurin eli liikkeestä maahanmenon. Ekalla kerralla meni ihan hyvin, mutta toisella hieno seisominen. Ja sitten taas helpotettuna meni jopa maahan.. Tässä vaiheessa seuraaminen alkoi olemaan jo ihan ok:ta. Sitten vaihdoinkin lajia agiin, kun ajattelin, että se on sittenkin se meidän laji (ehhehehehheheh). Niin vaan rimat lenteli, vaikka olivat vain 55 cm. Näitä rimoja siis oli kolme ja muut oli mini-korkeuksilla. En tiedä, että onko tuo koira nyt ihan tositosi jumissa, sillä ei se yleensä tiputtele noin matalalla olevia rimoja..