Viikonloppu koostui tokon maajoukkuekarsintojen seuraamisesta (onnea hottilaisille hienoista suorituksista!), Unnan ja Nyytin juhlista sekä aimo annoksesta pentuterapiaa. Pennut oli ihan hurjan reippaita ja suloisia, ihme ettei iskenyt pentukuume. Ehkä olen tullut jo immuuniksi...
Tänään treeneissä liikeklinikassa hyppynouto ja omalla vuorolla sitten ruutu + seuraaminen. Meten hyppynouto on muuten ihan ok, mutta muutamilla ekoilla toistoilla vinkui mennessään...... Kun heiton jälkeen rauhoitettiin tilanne ja annoin sille namia -> hiljaisia toistoja. Ruudussa oli tänään ihka uusi "riistalelu" ja huomasi, että on taas tehty namipalkalla ruutuja. Mette kyllä tykkäsi lelusta (treenin alkuun leikki hyvin), mutta ruudussa odotti namia. Taidetaan tehdä kuuri leluruutuja, mua ärsyttää että Mette yrittää päättää mitä haluaa palkaksi. Ei käy. Seuraamisen opettelu aloitettiin alusta (JEE!). Ei muuta kuin namia kouraan ja imuttelemaan! Kaikesta huolimatta Mette onnistui muutaman kerran vinkumaan, mutta nyt tuntui että tajusi mistä kielto tuli. Välillä tuntuu, että se kuvittelee kiellon tulevan seuraamisesta -> vinkuminen lisääntyy epävarmuuden kasvaessa. Josko nyt tällä tyylillä saataisiin perille, että se ääni on se huono juttu.. Ja samalla varmuutta, kun on se käsiapu auttamassa. Pitää vaan muistaa, että siitä käsiavusta ja namista täytyy päästä suht nopeasti eroon. Ettei jää junnaamaan paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti