Pääsykokeet käyty ja tuskin pääsen yhtään minnekään, joten maksulliset kurssit odottavat. Kesä alkoi kesätöillä ja elokuussa taitaa vasta työt loppua, joten kesälomaa ei sitten olekaan (ihan hyvä vaan, keväällä kerkesi jo kyllästyä). Siellä olen nyt ollut lapsille leiriä pitämässä ja hyttysten armoilla.
Jaava päätti säikäyttää minut viime viikolla ja olin ihan varma, että kohta täällä tepsuttelee vain yksi koira.. Tässä kirjoittamani juttu aiheesta lapikkaaseen (tiistai 29.5):
"Jaava oli tänään koko päivän tiputuksessa.
Nyt tyttö voi erittäin hyvin kokemaansa nähden ja oli oikein iloinen nähdessään tuttuja, kun mentiin häntä kotia hakemaan. Oli kuulemma ollut oikein erinomainen potilas; oli kävellyt tosi varovaisesti kanyylin ja nestepussin kanssa, eikä semmoset pienet jutut haitanneet Jaavaa ollenkaan. Kun hoitaja oli sanonut, että "käännytäänpä takaisin", oli saman tien lähtenyt kävelemään kohti eläinlääkäriä ja siellä pujotellut omalle paikalleen ja patjalle köllöttelemään. Ruokakin oli yllätysyllätys maistunut oikein mainiosti. Jossain vaiheessa oli meinannut tylsyys iskeä, kun hoitaja vaan teki hommia, eikä huomannut ja viihdyttänyt potilasta ollenkaan. 
Jaava siis meinasi vuotaa kuiviin vieläkin tuntemattomasta syystä. Sunnuntaina illalla se oli levitellyt roskapussin ja saikin siinä kieleensä pienen haavan (luultavasti jostain säilyketölkistä). Jääpaloilla verenvuoto tyrehtyi ja yö meni hyvin. Maanantaina aamulla verenvuoto alkoi uudestaan ja kiikutinkin koiran saman tien lääkäriin. Lääkärin mukaan haava oli todella pieni pintaraapaisu ja vuodon pitäisi loppua tiistaihin mennessä. Vähäistä vuotoa oli pitkin päivää, kunnes illalla verta alkoi valumaan myös nenästä. Soittoa päivystävälle, joka käski pitää koiraa paikallaan ja antaa kylmähoitoa. Jälleen verenvuoto tyrehtyi pientä tiputtelua lukuun ottamatta. Jaava oli kuitenkin ihan reipas. Aamuyöstä verta alkoikin tulemaan aika runsaasti, lähinnä nenästä ja koirakin oli jo aika nuutunut. Heti aamulla lääkäriin ja tiputukseen. Veren hyytymistekijät normaalit (tätä epäiltiin), ainoa poikkeus oli liian korkea urea-arvo (punasoluarvot olivat tietysti matalat vuodon takia). Jaava jouduttiin nukuttamaan, jotta syytä voitaisiin kunnolla etsiä. Olin aivan varma, ettei se siinä kunnossa mistään nukutuksista selviä.. Mutta niin vain soitto tuli, että Jaava on herännyt ja voi tilanteeseen nähden hyvin. Jaavan suusta, nielusta ja nenästä ei löytynyt mitään muuta kuin se yksi juuri ja juuri nähtävissä oleva pintaraapaisu kielestä. Myös keuhkot kuvattiin, eikä niissäkään ollut mitään poikkeavaa. Mikä sitten tämän kaiken aiheutti? Vastaus jäikin vielä kysymysmerkiksi. Jossain vaiheessa mietittiin rotanmyrkkyä, mutta sitä se ei ole mistään voinut saada. Vielä juuri ennen kotiinlähtöä otettiin uusi verikoe, jonka mukaan urea-arvo oli normaali. Jaava sai myös varmuuden vuoksi 10 päivän K-vitamiini -kuurin. Eläinlääkäri halusi kuitenkin, että parin viikon päästä otetaan vielä uusi verikoe lähinnä tuon urea-arvon takia."
Nyt Jaava on jo aivan normaali ja energiaa on enemmän kuin miä jaksan sille tekemistä antaa. Ihanaa, kun toinen on jo aivan oma ihana itsensä!! Taru oli täällä käymässä keskiviikkona, käytiin hiekkakuopilla ja tokoiltiin meidän pihalla. Jaava teki ihan näpsäkästi juttuja, kun ei ole pitkään aikaan saanut tehdä mitään fiksua. Jaava myöskin juoksenteli ihan täyttäpäätä kuopilla ja kävi muutaman lenkin uimassakin, kun Taru seisoi järvessä namit kädessä.. Ihana ja ahne mamman mussukka ;)
Agirotuun matkaamme heinäkuussa. Jaava saa olla vain turisteilemassa, mutta olen Natan kanssa joukkueessa mukana. Jänskää :) Nyt vaan pitää ehtiä muutaman kerran treenailemaan. BH-koe jää nyt käymättä, kun mulla on tuossa doupattu koira, mutta ehkä joskus sitten mennään kokeilemaan.
Niin ja viimekertainen jännityksen aihe vain vielä lisää jännitystä. Neljän viikon päästä olen taas sitten fiksumpi :)
Muutama Marjon ottama kuva miusta koirien kanssa yo-juhlissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti