Muutos suunnitelmiin

Myös Jaava pääsee kisaamaan agirodussa startin verran, kun lähdemmekin jo perjantaina matkaan heti töiden jälkeen. Toivottavasti saan lauantainkin vapaaksi, sillä ilmoittautumislomake on täytetty ja enää täytyy maksaa. Ja lähdemme sinne, vaikka en vapaaksi saisikaan.. Otan sitten vaikka loparit, nih!

Heinäkuussa rotumestaruus kisataan Mikkelissä, joten sielläkin Jaava kisaa joko yhden tai kaksi starttia, riippuen onko sääntöehdotus mennyt läpi.

Kesä ja hyttyset

Pääsykokeet käyty ja tuskin pääsen yhtään minnekään, joten maksulliset kurssit odottavat. Kesä alkoi kesätöillä ja elokuussa taitaa vasta työt loppua, joten kesälomaa ei sitten olekaan (ihan hyvä vaan, keväällä kerkesi jo kyllästyä). Siellä olen nyt ollut lapsille leiriä pitämässä ja hyttysten armoilla.

Jaava päätti säikäyttää minut viime viikolla ja olin ihan varma, että kohta täällä tepsuttelee vain yksi koira.. Tässä kirjoittamani juttu aiheesta lapikkaaseen (tiistai 29.5):

"Jaava oli tänään koko päivän tiputuksessa. Nyt tyttö voi erittäin hyvin kokemaansa nähden ja oli oikein iloinen nähdessään tuttuja, kun mentiin häntä kotia hakemaan. Oli kuulemma ollut oikein erinomainen potilas; oli kävellyt tosi varovaisesti kanyylin ja nestepussin kanssa, eikä semmoset pienet jutut haitanneet Jaavaa ollenkaan. Kun hoitaja oli sanonut, että "käännytäänpä takaisin", oli saman tien lähtenyt kävelemään kohti eläinlääkäriä ja siellä pujotellut omalle paikalleen ja patjalle köllöttelemään. Ruokakin oli yllätysyllätys maistunut oikein mainiosti. Jossain vaiheessa oli meinannut tylsyys iskeä, kun hoitaja vaan teki hommia, eikä huomannut ja viihdyttänyt potilasta ollenkaan.

Jaava siis meinasi vuotaa kuiviin vieläkin tuntemattomasta syystä. Sunnuntaina illalla se oli levitellyt roskapussin ja saikin siinä kieleensä pienen haavan (luultavasti jostain säilyketölkistä). Jääpaloilla verenvuoto tyrehtyi ja yö meni hyvin. Maanantaina aamulla verenvuoto alkoi uudestaan ja kiikutinkin koiran saman tien lääkäriin. Lääkärin mukaan haava oli todella pieni pintaraapaisu ja vuodon pitäisi loppua tiistaihin mennessä. Vähäistä vuotoa oli pitkin päivää, kunnes illalla verta alkoi valumaan myös nenästä. Soittoa päivystävälle, joka käski pitää koiraa paikallaan ja antaa kylmähoitoa. Jälleen verenvuoto tyrehtyi pientä tiputtelua lukuun ottamatta. Jaava oli kuitenkin ihan reipas. Aamuyöstä verta alkoikin tulemaan aika runsaasti, lähinnä nenästä ja koirakin oli jo aika nuutunut. Heti aamulla lääkäriin ja tiputukseen. Veren hyytymistekijät normaalit (tätä epäiltiin), ainoa poikkeus oli liian korkea urea-arvo (punasoluarvot olivat tietysti matalat vuodon takia). Jaava jouduttiin nukuttamaan, jotta syytä voitaisiin kunnolla etsiä. Olin aivan varma, ettei se siinä kunnossa mistään nukutuksista selviä.. Mutta niin vain soitto tuli, että Jaava on herännyt ja voi tilanteeseen nähden hyvin. Jaavan suusta, nielusta ja nenästä ei löytynyt mitään muuta kuin se yksi juuri ja juuri nähtävissä oleva pintaraapaisu kielestä. Myös keuhkot kuvattiin, eikä niissäkään ollut mitään poikkeavaa. Mikä sitten tämän kaiken aiheutti? Vastaus jäikin vielä kysymysmerkiksi. Jossain vaiheessa mietittiin rotanmyrkkyä, mutta sitä se ei ole mistään voinut saada. Vielä juuri ennen kotiinlähtöä otettiin uusi verikoe, jonka mukaan urea-arvo oli normaali. Jaava sai myös varmuuden vuoksi 10 päivän K-vitamiini -kuurin. Eläinlääkäri halusi kuitenkin, että parin viikon päästä otetaan vielä uusi verikoe lähinnä tuon urea-arvon takia."

Nyt Jaava on jo aivan normaali ja energiaa on enemmän kuin miä jaksan sille tekemistä antaa. Ihanaa, kun toinen on jo aivan oma ihana itsensä!! Taru oli täällä käymässä keskiviikkona, käytiin hiekkakuopilla ja tokoiltiin meidän pihalla. Jaava teki ihan näpsäkästi juttuja, kun ei ole pitkään aikaan saanut tehdä mitään fiksua. Jaava myöskin juoksenteli ihan täyttäpäätä kuopilla ja kävi muutaman lenkin uimassakin, kun Taru seisoi järvessä namit kädessä.. Ihana ja ahne mamman mussukka ;)

Agirotuun matkaamme heinäkuussa. Jaava saa olla vain turisteilemassa, mutta olen Natan kanssa joukkueessa mukana. Jänskää :) Nyt vaan pitää ehtiä muutaman kerran treenailemaan. BH-koe jää nyt käymättä, kun mulla on tuossa doupattu koira, mutta ehkä joskus sitten mennään kokeilemaan.

Niin ja viimekertainen jännityksen aihe vain vielä lisää jännitystä. Neljän viikon päästä olen taas sitten fiksumpi :)

Muutama Marjon ottama kuva miusta koirien kanssa yo-juhlissani.

Laiskottelua

Nyt ollaan vaan koirien kaa laiskoteltu. Oon välillä yrittänyt lukea pääsykokeisiin, mutta aika heikolla menestyksellä.. Ja tietysti pikkuhiljaa on alettu valmistautumaan yo-juhliini, jotka ovatkin tasan viikon päästä. Vielä on paljon tekemistä ja pääsykokeetkin vielä ennen juhlia, jänskää. Pitäähän se käydä katsomassa miltä bilsan pääsykokeet näyttävät, jotta jospa sitä ensi vuonna yrittäisi sitten lukeakin. Ammattikorkeakoulun pääsykokeet onkin kesäkuun ekalla viikolla, muistaakseni 5. päivä. Toivottavasti amk:n pääsen, kun muuten on mentävä avoimeen yliopistoon tms. ja ne ovat maksullisia. Mutta katsellaan :) Ensi viikolla on kolmaskin jännä juttu tiedossa juhlien ja pääsykokeiden lisäksi. Toivotaan, toivotaan..

Agitreenit

Eilisissä agitreeneissä meillä olikin uusi kouluttaja ja hihnan toinen pää sai kunnolla sapiskaa (ja ansaitusti!). Tartteisin vissiin jonkun juoksemaan perässä ja lyömään persuuksille.. Koirassa olisi paljon enemmän vauhtia, jos mä en odottelisi sitä ja sen ei tarvitsisi odotella, mitä se eukko yrittää tuhertaa. Loppusaldona se, että ensin se odottelee ja lopulta kun ei ohjeita tule, se valitsee itse minne menee. Välillä osuu ihan oikein ja joskus sit ei. Tehtiin taas ihan kauheeta Jukan suunnittelemaa rataa (Jukan radat on aina hirveitä), mutta Jaava selvisi siitä tosi hienosti. Ainoat virheet tulivat, kun parivaljakosta toinen pohti minne mennään ja toinen osapuoli jo meni. Kepeillemenosta olin erityisen yllättynyt, se oli taas hieno (ja ihan ihme kulma)! Milloinkohan taas ne kepit alkaa sitten tökkimään.. Sitä odotellessa pitää olla ylpeä kuinka hienosti ne tällä hetkellä menee :) Loppuun tehtiin juoksuharjoitusta, joka sujui ainakin koiralta hyvin. Ohjaaja tartteis vähän treeniä kuinka juostaan suoraan. Mutta eiköhän se vielä siitä ;) Irtoamistakin tehtiin, hyppy-putki -treenillä ei oikein irronnut, mutta kun testasimme puomilla, niin ohjaaja jäi lähtökuoppiin, kun koira sinkosi häntä suorana.. Oli ollut kuulemma näkemisen arvoinen ilme ja kädet ojossa "hei ootapa koira vähän, että tääkin kerkeis mukaan!". Siinä sitten nähtiin, että mihin koirassa olisi potentiaalia. Ostettaisiin paremmat jalat tai ohjaaja..

Jäähdyttelylenkillä Jaava lähti kiihdyttämään varmaan jonkun eläimen (jänis?lintu?) perään ja ensimmäinen "ei", ei aiheuttanut koirassa mitään reaktiota. Kunnon karjaisu "hei!!!" toimi ja Jaava pysähtyi kuin seinään ja palasi hirveällä vauhdilla takaisin. OO, hieno tyttö. Korvattomuus alkaa pikkuhiljaa katoamaan, sillä se on tämän kevään aikana muutamaan otteeseen lähtenyt linnun/jäniksen perään kielloista huolimatta (on siis kerennyt jo kiihdyttämään kunnon vauhtiin). Pohdin jo kauko-ohjattavan sitruunapannankin ostoa.. Eilen kuitenkin näytti jo vähän lupaavammalle, ehkä siitä tulee vielä ihan fiksu uudelleen. Nuorempana se totteli paljon paremmin (pysähtyi yhdellä käskyllä vaikka kerkesi kiihdyttämään jäniksen perään yms.)  - viiden vuoden päästä se on varmaan ihan kauhea. Tekee mitä lystää ja milloin lystää. Tai ehkä Jaava on vaan päättänyt, ettei tänne mitään pikkusiskoja tarvita ja tekee kaikkea tyhmää ;)

PK-kentällä jälleen

Käytiin taas Jaavan kanssa PK-kentän reunalla tottistelemassa. Aluksi teimme suhteellisen pitkän paikalla makuun - kävin hetkiä piilossa, seisoin selkä koiraan päin, naama koiraan päin, mutta namitin sitä suhteellisen usein. Nyt olikin todella rauhallista ja levollista, mutta silti tarkkaavaista paikallaoloa. Viime kerran jännittyneisyydestä ei ollut tietoakaan. Tämän jälkeen teimme jääviä liikkeitä, istumista, maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenot oli ok, ja jopa seisomiset oli seisomisia (!), ja istumisissa avitin reippaasti. Hyviä toistoja saatiin. Loppuun vielä seuraamista palkaten käännöksistä ja vielä kaikista viimeisimmäksi hieman pidempi seuraaminen, josta palkaksi ceasar-purkki.

Ihan aluksi kyllä leikitin Jaavaa patukalla, ihan hyvin se rentoutui leikkimään, mutta kotona kuitenkin repii paremmin. Treeniä vaan.

Kentältä ajelin Hannalle ja käytiin koirien kanssa reipas reilun tunnin lenkki, nyt joku nukkuu tyytyväisenä puoliksi sängyn alla.

Videointia

Sain tänään Marjon videoimaan vähän, niin tiedän missä mennään. Seuraamisessa paikka elää ja perusasento-treeniä tarvittaisiin paljon. Jaava vähän arpoo, että mihin kohtaan jää/tulee ja joudun aina sitä eleellä pyytämään korjaamaan asentoaan. Myös käännökset ovat huonontuneet hurjasti, joten niitäkin tulisi treenata kunnon palkalla. Liikkeestä maahanmeno on suht ok, mut fiksuna käytin istumaannousussa käskyä "sivu", kun olen sen opettanut nousemaan käskyllä "istu".. Tämän takia istumaannousu oli huono. Noudossa edelleen ongelmana vauhti + perusasento, mutta jospa sitä tästä taas alettaisiin treenaamaan kunnolla :)

Agilityä 2.5

Nyt on Jaavan tulehtuneet varvasvälit jälleen kunnossa, joten innolla huristelimme kohti Rämälää ja esteitä. Jaava oli ihan innoissaan, sillä se pääsi pitkästä aikaa kahdestaan mun kanssa matkaan. Jaava teki todella pikkusievää työtä - pienet ja tiukat käännökset, pysyi koko ajan hanskassa, irtosi tarvittaessa ja ansakohdat selvitimme hienosti. Hyvä Jaava! Rimat olivat 45-50 cm, joka on juuri passeli korkeus meidän pikkumaksille, tällöin sen ei tarvitse keskittyä hyppäämiseen ja eteneminen on sujuvaa. Yhdellä radalla oli kunnon avokulma kepeille ja Jaava otti sen tosi hienosti! Vastahan meillä ei kepit sujuneet mitenkään, niin tänään ei yhtäkään virhettä.. Otapa siitä nyt sitten selvää ;) Olipa taas sellainen kerta, jonka ansiosta tuolla kentällä jaksaa käydä. Hieno pieni tyttö!

Ehkä Jaavaan vaikutti vielä minun yllättävän hyvä tuuleni, sillä matkalla kentälle kuulin ihanan jutun.. :)