Näytetään tekstit, joissa on tunniste Manu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Manu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Kesä ja alku syksyä

Kevät ja kesä meni ja jo vähän alkaa olemaan syksyä ilmassa. Meidän kesä meni kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, Myrtti täytti 13v ja Manu vuoden. Niin se aika rientää!

Mummukka on kuitenkin aiheuttanut huolta ja murhetta. Myrtti on saanut pari kertaa kesän aikana jonkun kohtauksen, jonka johdosta on menty vauhdilla päivystykseen ajatellen, että taitaa olla viimeinen yhteinen reissu <3 Oireet ovat olleet saman tyyppiset kuin vestibulaarisyndroomassa (tasapainovaikeutta, pään kallistumista, silmäoireita), mutta kohtaukset menevät nopeasti ohi. Sitä emme tiedä mikä nämä verenkiertohäiriöt aiheuttaa (kasvain?), mutta olkoon mikä hyvänsä, niin meillä jatketaan normaalia elämää niin kauan kuin on järkevää. Magneettikuvaa tai muita isompia tutkimuksia en kuitenkaan lähde teettämään. Tällä hetkellä Mummu voi hyvin ilman mitään lääkkeitä <3


Meten kanssa on kerran viikossa käyty ohjatuissa rallyissa, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Normaalia arkea vain.


Manu täytti tosissaan jo vuoden, joten suunnattiin auton keula kohti Heinolaa ja käytiin terveystarkeissa. Tuloksetkin olivat oikein mukavat: lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, sydän oireeton, silmät terveet ja olat epävirallisesti terveet. Eli terve poika näiltä osin, jes! 

Ollaan Manskun kanssa opeteltu tokojuttuja ja välillä tuntuu et jotain jopa osataan ja toisinaan tullaan kovaa ja korkeelta alas :D Teinipojat <3 Pikkujätkä on kyllä hauska tapaus, tykkää opetella ja oppii nopeasti. Haasteena on tällä hetkellä häiriöt. Minkäs sille mahtaa, että kaikki pitää ehtiä rekisteröidä.. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Manu saapui taloon

Vanhustentalossa on taas elämää, kun sheltti Manu (Bumtsi Bum Perfect Timing) haettiin 28.8. kotiin. Manu on tämän lyhyen tutustumisen jälkeen aivan valloittava persoona; reipas, avoin, ahne ja leikkisä. Tytöt ottivat pikkuveikan hyvin laumaan samoin kuin Harmi. Oiva saa olla pennun kanssa samassa tilassa ainoastaan valvotusti. Oiva lähtee herkästi jahtaamaan Manua ja samalla läpsii pentua pehmeällä tassulla. Tästä johtuen Manu vähän arastelee Oivaa, mutta eiköhän Oivakin pikkuhiljaa hyväksy Manun osaksi laumaa.


On kyllä ollut vähän jännittävääkin aikaa, kun edellinen pentu on jo reilut 8,5v! En kyllä ymmärrä, miten aika juoksee niin nopeasti.. Mutta on vaan tää ihanaa, kun on taas pentu talossa. Pieni on opetellut omaa nimeä, luoksetuloa, sisäsiisteyttä, yksinoloa ja kaikkia pentukoirien juttuja. Viime viikonloppuna tehtiin päiväreissu Lahteen katsomaan tokon piirinmestaruuksia. Manu oli reipas reissukaveri, matkusti junalla kuin vanha tekijä ja hoiti kisaturistin tehtävät mallikkaasti.

Alla kuvia Manusta parin viikon ajalta.





























Vielä pari kännyräpsyä

"Oot sä ihan tosissas, et toi jää tänne?"

Isosiskot ja pikkuveli

Iso musta ja pikku musta <3

Lahdessa

Kisaturisti väsähti