Meidän agitreenaaminen on ollut viimeiset puoli vuotta (ja ylikin) ihan jäissä. Tammikuussa oli hallilla vesivahinko, jonka johdosta oli pitkä tauko ennen ulkokenttäkautta. Ulkokentällä käyntien määrän voi laskea yhden käden sormilla, sillä halusin tehdä ulkokauden tokoa. Olen huomannut, että tokossakin äänenkäyttö on maltillisempaa, jos ei tehdä agilityä. Mettehän huutaa agiradalla koko ajan ja jatkuvalla syötöllä.. Vihdoin tällä viikolla pääsemme uuteen halliin ja agitreenikausi pääsee käynnistymään. Tästä innostuneena ilmoitin Meten lauantaille Lempäälään kisaamaan neljä starttia. Takana yli puolen vuoden tauko, joten todellakin menimme vain treenaamaan..
Lauantaille tulikin pituutta semmoinen 12h, mutta olipa kiva käydä kisaamassa. Eka rata meni ihan treenaamiseksi. Oltiin me sentääs samalla kentällä, mutta molemmilla oli ihan eri suunnitelmat radan suorittamisesta. Pienoinen epätoivo meinasi iskeä, kun Meten pyllykarvat viipottaa vasemmalle, kun rata jatkui oikealle. Pikkurakki sinkoili minne sattuu, eikä tullut ohjaukseen tai ehkä olisi tullut, jos joku olisi ohjannut. Ihan järkyttävä rata, mutta Meten parhaat kisakepit ikinä!! Kontakteja Mette ei tehnyt niin kuin on sovittu, komensi mua räkälentäen eikä keskittynyt mihinkään muuhun kuin huutamiseen. Eipä auttanut kuin hieman hakea uutta asennetta lämppälenkiltä.
Uudella asenteella tokalle radalle ja päätin, että nyt muuten ne kontaktit tehdään ja keskitytään muuhunkin kuin huutamiseen ja sinkoiluun. Asenne oli nähtävästi oikea molemmilla, sillä Mettehän kulki! Ja vielä sinne minne pitikin. Kontaktit oli ihan superhienot, teki kunnon stopit eikä meinannut karata, vaikka juoksin ohi. Ihan eri meininki kuin ekalla radalla, olipa kivaa. Ainut, että viimeisestä keppivälistä tuli ulos ja vitska. Tällä radalla kuitenkin sijoittui 3. ja olipa luokan nopein aika. :)
Kolmannella radalla mä sössin yhden kiellon, mutta muuten rata oli oikein kiva. Kepit ja kontaktit sujui ja Mette kulki.
Neljännen radan alkuverkkaa tehdessä mulla painoi jo vähän hapot jaloissa ja Mette vaikutti väsyneelle. Mietin, että olikohan neljä starttia hieman liikaa.. Mutta mitä vielä, sama asenne ja vauhti! Ikävä kyllä Mette sotkeentui pussiin ja ajautui seuraavan hypyn ohi, josta tietty vitonen. Kepit oli tällä radalla kohti hallin takanurkkaa, jonka takia Mette hidasti voimakkaasti loppua kohti. Ei kuitenkaan tullut välistä pois, mikä on ollut meidän ongelma.
Neljä starttia, 1xHYL ja 3xvitska, ei yhtään hassumpaa. Ei oikein voi olla kuin tyytyväinen, sillä eipä ne nollatkaan kaukana olleet. Viikon päästä jatketaan Janakkalassa kolmen startin verran. Ja hei, me ehditään käydä tällä viikolla kerran treenaamassakin! Sitten ollaan jo ihan ylikunnossa.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti