Harmia elämään

Oiva sai ikioman pikkuveljen, kun pikkuinen Harmi muutti meille. Harmi tuli hieman yllättäen, vaikka olinkin miettinyt Oivalle kaveria pitkän aikaa. Oiva on erittäin sosiaalinen ja leikkisä kissa ja onkin saanut lempinimen "se kolmas koira". Oivahan noutaa leluja ja tuo niitä jatkuvasti heitettäväksi. Taitaa noutaa paremmalla otteella kuin mun koirat ;)

Harmi

Harmi on tallikissan ei-toivottu pentu eikä äiti-kissakaan oikein pentuja hoitanut. Se oli sisaruksiensa (ja äitinsä) kanssa menossa paremmille hiirestysmaille, mutta koska pennut olivat melkoisen sosiaalisia ja reippaita, päätin ottaa pikkukissan meille. Harmi oli huomattavasti pienempi kuin sisaruksensa, sillä se oli jossain vaiheessa tippunut seinän väliin ja viettänyt siellä ajan x. Tallin seinää oli pitänyt sahata, jotta pentu saatiin sieltä pois. Ihme, että oli vielä hengissä..

Oiva

Oiva otti oman pikkuveikan todella hyvin. Ei sähissyt, vaan oli uteliaan kiinnostunut. Jo ensimmäisenä iltana viriteltiin varovaisia leikkejä. Ainoastaan Oivan ruokakupille pennulla ei ollut asiaa, vaan silloin kuului kumeaa murinaa. Ensimmäisenä aamuna heräsin poikien leikkiin ja samana päivänä Oiva nuoli ja hoivasi nukkuvaa pentua. Nyt välillä leikit on melkoisen rajuja ja olen vähän niitä rajoittanut. Koko eroa kun on vielä melkoisen paljon.

Koirat otti Harmin aika hyvin. Mette oli heti uteliaan kiinnostunut ja nuoli pennun läpi. Myrtillä tottuminen vei hieman kauemmin ja saikin alkuun käyttää kuonokoppaa ettei käy vahinkoa. Nyt kun pentu on ollut viikon, on kuin se olisi aina ollut meillä. Pikkukissa on kyllä valloittavan ihana!