Niksutinaksuti ja nuuhkutinuuhkuti

Kun tässä on nyt viikon tai kaks masistellut tuota Meten äänenkäyttöongelmaa, tehnyt kärpäsestä härkäsen ja Metestä soffakoiran - maailman paras soffakoira olisikin, kun Meme tulee ihan liki pään viereen pienelle kiepille <3. Niin nyt sitten alkoi treenaaminen. Mun pitää vaan olla tosi mustavalkoinen. Mekku ei saa ikinä ruokaa tai palkkaa missään tilanteessa, jos kuuluu edes vaimeaa piipitystä. Treenaamaan ei pääse, jos vinkuu tai huutaa. Alkuun annettavien tehtävien tulee olla Metelle niin helppoja, ettei se ainakaan turhaudu tai rauhallisia, ettei kierrokset nouse.



Sisäjuttuina naksuttelin Metelle istumista ja kestoa siinä. Ei alkanut riehumaan, kun kaivoin naksun ja namit! Edistystä. :) Toisessa setissä maahanmenoa ja siinä pysymistä. Kolmannella sitten molempia sekaisin. Mette oli rauhallinen ja keskittynyt ja hiljainen. Jaava teki tunnaria. Otin vääriä mukaan. Ekalla väärät laatikossa ja oma kaukana laatikosta. Toisella väärät kannen päällä, oma kaukana. Kolmannella oma lähempänä. Neljännellä vääriä myös lattialla ja oma seassa, välimatkat oli kunnolliset. Joka kerta toi oman! Mutta huomasi, että liian vaikea oli vielä, kun oma oli väärien seassa. Nosteli epävarmana vähän kaikkia, mutta nuuhkutti koko ajan ja toi oman. Melkein pilasin jo, mutta askel taaksepäin ja väärät saa olla vähän jossain syrjässä yhdessä kasassa. Viimeisenä eri huoneeseen oman piilotus. Myrtti nuuhkutteli myös, mutta pelkkää omaa. Se löytää sen kyllä, mutta ei oikein tiedä mitä sille kapulalle pitää tehdä. Pienellä käsiavulla sain sen tuomaan perusasentoon. Haluan tämän varmaksi ennen väärien lisäämistä. Treenit jatkuu ja koska tämä ei ole niin vakavaa, niin pientä kevennystä ja lisää. Vuosihan on 2006. :D