Kesä ja alku syksyä

Kevät ja kesä meni ja jo vähän alkaa olemaan syksyä ilmassa. Meidän kesä meni kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, Myrtti täytti 13v ja Manu vuoden. Niin se aika rientää!

Mummukka on kuitenkin aiheuttanut huolta ja murhetta. Myrtti on saanut pari kertaa kesän aikana jonkun kohtauksen, jonka johdosta on menty vauhdilla päivystykseen ajatellen, että taitaa olla viimeinen yhteinen reissu <3 Oireet ovat olleet saman tyyppiset kuin vestibulaarisyndroomassa (tasapainovaikeutta, pään kallistumista, silmäoireita), mutta kohtaukset menevät nopeasti ohi. Sitä emme tiedä mikä nämä verenkiertohäiriöt aiheuttaa (kasvain?), mutta olkoon mikä hyvänsä, niin meillä jatketaan normaalia elämää niin kauan kuin on järkevää. Magneettikuvaa tai muita isompia tutkimuksia en kuitenkaan lähde teettämään. Tällä hetkellä Mummu voi hyvin ilman mitään lääkkeitä <3

Meten kanssa on kerran viikossa käyty ohjatuissa rallyissa, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Normaalia arkea vain.

Manu täytti tosissaan jo vuoden, joten suunnattiin auton keula kohti Heinolaa ja käytiin terveystarkeissa. Tuloksetkin olivat oikein mukavat: lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0, polvet 0/0, sydän oireeton, silmät terveet ja olat epävirallisesti terveet. Eli terve poika näiltä osin, jes! 

Ollaan Manskun kanssa opeteltu tokojuttuja ja välillä tuntuu et jotain jopa osataan ja toisinaan tullaan kovaa ja korkeelta alas :D Teinipojat <3 Pikkujätkä on kyllä hauska tapaus, tykkää opetella ja oppii nopeasti. Haasteena on tällä hetkellä häiriöt. Minkäs sille mahtaa, että kaikki pitää ehtiä rekisteröidä.. 

Blogin herättelyä

Blogi on ollut kyllä ihan kuollut jo pidemmän aikaa. Yritän herätellä tätä uudestaan eloon, mutta saas nähdä jääkö vain yritykseksi. 

helmikuu 2020

Ensimmäisenä kerrottakoon, että meille kuuluu hyvää. Vaikka korona-virus jyllää ja tila on todella poikkeuksellinen, niin olemme myös päässeet nauttimaan auringosta ja hyvistä ulkoilukeleistä. Myrtti-mummeli lähestyy 13-vuoden ikää ja on vähän aiheuttanut huolta ja murhetta tänä keväänä. Tammikuun loppupuolella kotiin tullessani Myrtti oli todella vaisu, ruoka ei kelvannut ja piti päätä vinossa. Tutkin korvat, hampaat ja mittasin kuumeen. Näistä kaikki olivat normaaleja. Itkua tuhertaen soitin päivystykseen ja kerroin tilanteen. Päivystyksessä Myrtti reagoi hyvin voimakkaasti oikean korvan katsomiseen, jonka takia tärykalvolle asti ei nähty. Mitään muuta "vikaa" ei löytynyt. Saimme kotiin kortisonikuurin tabletteina, koska ei voinut tietää tärykalvon tilannetta. Kortisoni väsytti mummua, mutta muuten kaikki meni hyvin ja pääkin palasi normaaliin asentoon. Kontrollissa kaikki oli hyvin. Seuraavalla viikolla kesken lenkin Myrtti kirjaimellisesti hyytyi. Tahti hidastui hidastumistaan ja lopulta mummeli kävi makaamaan tienposkeen. Lenkiltä palasimmekin autokyydillä kotiin. Seuraavana päivänä tapasimme taas eläinlääkäriä, joka otti verikokeen. Hemoglobiini oli matala ja maksa-arvo koholla. Sai kotiin Samylinia, pahoinvoinninestolääkettä ja kortisoni jatkui edelleen. Pikkuhiljaa kortisoni laskettiin alas ja jatkettiin samylinillä. Myrtti piristyi normaaliksi ja maaliskuun kontrolliverikokeessa arvot oli normaalit! Tällä hetkellä mitään lääkkeitä ei mene ja mummeli porskuttaa taas entiseen malliin <3 Kylläpä säikäytti!

syyskuu 2019

Mette porskuttaa entiseen malliin. Olemme käyneet viikottain ohjatuissa rally-treeneissä ja ystävämme Ääni on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän mukana. Ehkä siitä ei minun koulutustaidoillani koskaan päästä kokonaan eroon, joten tämän hyväksyttyäni olin ilmoittanut Meten muutamaan rallystarttiin. Sitten tulikin korona ja kaikki kisat, tapahtumat, koulutukset jne. peruttiin. Katsotaan sitten syksyllä uudemman kerran.

helmikuu 2020

Pienimies Manu on jo ehtinyt lähes 9kk ikään. Manu on ihana tyyppi, vähän niinkuin lappalainen paimenkoiran twistillä! Pienestä asti kaikkien kaveri, reipas ja rohkea. Nyt taas leikkii ihan kivasti, kun välillä oli kausi ettei leikkiminen ollutkaan niin kivaa. Manu on myös hyvin ahne ja heti 11 viikkoisena suunnattiinkin päivystykseen. Tällöin Eräs nielaisi kissan märkäruokapussin repäisyosan... Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja parin päivän päästä oksennuksen mukana tuli toivottu muoviriekale pois. Jatkamme tutustumista toisiimme ja yhteisen perustuksen luomiseen.

Mette 9v

Tuolta ne vuodet tuli..

..ja tuonne ne menee

Onnea Mette 9v <3

Hyvää Joulua!

Rauhallista Joulua! 

Manu saapui taloon

Vanhustentalossa on taas elämää, kun sheltti Manu (Bumtsi Bum Perfect Timing) haettiin 28.8. kotiin. Manu on tämän lyhyen tutustumisen jälkeen aivan valloittava persoona; reipas, avoin, ahne ja leikkisä. Tytöt ottivat pikkuveikan hyvin laumaan samoin kuin Harmi. Oiva saa olla pennun kanssa samassa tilassa ainoastaan valvotusti. Oiva lähtee herkästi jahtaamaan Manua ja samalla läpsii pentua pehmeällä tassulla. Tästä johtuen Manu vähän arastelee Oivaa, mutta eiköhän Oivakin pikkuhiljaa hyväksy Manun osaksi laumaa.

On kyllä ollut vähän jännittävääkin aikaa, kun edellinen pentu on jo reilut 8,5v! En kyllä ymmärrä, miten aika juoksee niin nopeasti.. Mutta on vaan tää ihanaa, kun on taas pentu talossa. Pieni on opetellut omaa nimeä, luoksetuloa, sisäsiisteyttä, yksinoloa ja kaikkia pentukoirien juttuja. Viime viikonloppuna tehtiin päiväreissu Lahteen katsomaan tokon piirinmestaruuksia. Manu oli reipas reissukaveri, matkusti junalla kuin vanha tekijä ja hoiti kisaturistin tehtävät mallikkaasti.

Alla kuvia Manusta parin viikon ajalta.

Vielä pari kännyräpsyä

"Oot sä ihan tosissas, et toi jää tänne?"

Isosiskot ja pikkuveli

Iso musta ja pikku musta <3

Lahdessa

Kisaturisti väsähti

6.7 Jyväskylä

Saimme Myrtin kanssa paikan rally-kisoihin Jyväskylään 6.7. AVO-luokka pidettiin ulkona ja kenttä oli vähintäänkin haastava. Mietin pari kertaa, kun näin kentän... Edessäni oli kalteva ja kuoppainen "nurmikenttä". Ehkä kenttä ei ole oikea sana kuvaamaan sitä vaan nurmialue tms. Tavoitteenani olikin sitten jotenkin selvitä radasta ja se onnistui! Pisteenä iin päälle Myrttikin teki kivasti hommia! Näin ollen pienien ja isompien kauneusvirheiden myötä 84/100 ja RTK2. Tuomarin kommenteissa oli lyhyesti ja ytimekkäästi "Hieno rata!". Hyvä Myrmy!

Kesän aikana kävimme parit möllirallyt tyttöjen kanssa. Mette ääntelee kovasti tietyissä tehtävissä ja näin ollen ollaan aloitettu muutamien tehtävien opettelu uudelleen. Osaisinkin olla selkeä ja mustavalkoinen, niin koirallakin olisi helpompaa... Jos Mette tietää tarkasti ja on varma tehtävästä -> ei ääntelyä, jos taas on epävarma -> ääntä tulee paljon. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi :)

Myrtti 12v

Tänään on juhlan paikka! Niin rakas ja tärkeä Myrtti täyttää 12v <3. Tapanani ei ole tehdä maksalaatikkonakkikakkuja, mutta jotenkin ajattelin päivänsankaria muistaa. Myrmy saikin itse valita oman herkkunsa ja tietty juhlavieraskin sai omansa. Paljon on yhdessä koettu ja toivottavasti koetaan vielä lisää. Onnea Myrttille sisaruksineen!