Toissaviikolla huomasin, että Myrtti ontuu silloin tällöin, ei läheskään joka päivä. Viime viikonloppuna se ontui enemmän, joten sunnuntaina annoin kipulääkettä ja tietysti lepoa. Maanantaina oli vuorossa hieroja, joka ei saanut selville mistä ontuminen on johtunut. Ehkä kipulääke vielä vaikutti, koska ontumista ei liikkeessä ollut. Myrtti oli kuitenkin koko viime viikon levossa ja kipulääkkeen lopetin eilen. Katsotaan palaako ontuminen vai ei.
Mette on käynyt treenailemassa rallya ja tokoa. Tai lähinnä oikeaa mielentilaa. Nyt näyttää siltä, että oikealla tiellä ollaan. Epävarmuus lisää ääntä ja varsinkin mun epäjohdonmukaisuus. Yllätys ;) Ihan päivänselviä asioita, mutta miten ihmeessä voi olla niin vaikea toimia oikein. Opetellaan ja katsellaan mihin päästään.
Pari viikkoa sitten saimme suru-uutisen, kun Myrtin ihana Unna-äiti nukkui ikiuneen 15.10 lähes 15-vuoden iässä. Kiitos Unna, olit hieno tyttö! <3 Osanottoni Maijalle ja voimia suuressa surussa.
Unna-äiti, Myrtti-tytär ja Mette-tyttärentytär tammikuussa 2013 |
En kyllä ole ollut millään tavalla ahkera kuvaaja tänä vuonna, mutta yhtenä syyspäivänä tuli ulkoilutettua kameraa.
Mette lempipuuhassaan myyrästämässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti