Toivottavasti selvittiin vain säikähdyksellä

Viime viikon maanantai jää muistoihin. Ajattele tilanne, että huudat koirat sisälle ja yksi ei tulekaan. Katsot ikkunasta ja näet sen makaavan keskellä pihaa. Sydämen lyönti jää välistä, kun sinkoat ulos ajatellen, että se on varmastikin kuollut tai joku on pistänyt sitä. Ei nosta edes päätä, kun saavut luokse. Ainoastaan silmät liikkuu. Nappaat koiran syliin, että saat sen sisälle. Sisällä koira jää makaamaan. Ei syö tarjottua nakkia vaan kääntää pään pois. Tunnustelet raajat, katsot ikenet ja avaat suun. Samalla avaat tietokoneen ja soitat eläinlääkäriin. Kaikkialla on täyttä. Tässä vaiheessa purskahdat itkuun. Uusi soittokierros ja lopulta pääsette lääkäriin. Koiran tilanne on pysynyt vakaana. Verikokeet ovat muuten ok, paitsi tulehdusarvo on koholla. Imusolmukkeet ovat vähän turvoksissa. Keskiselän paineluun reagoi voimakkaasti. Pari piikkiä ja kotiin. Kotiin tultaessa kävelee ja tekee tarpeensa. Illalla tulee toiseen huoneeseen ja heiluttaa häntää. Seuraavana päivänä koira on oma itsensä. Voiko sitä ihminen onnellisempi ollakaan! Ei voi. Kipulääkekuuri loppui maanantaina ja vielä näyttää hyvälle.

<3

Seuraava operaatio on joko selänkuvaus tai fyssari. Seuraillaan, kun palataan normaaliin arkeen, että alkaako oireilemaan vai ei.