Heinäkuun kuulumisia

Hiphei, blogin päivitys toimii taas! Heinäkuussa ollaan tehty vähän kaikenlaista; reissattu ja reenattu, käyty fyssarilla sekä ihan vaan löhöilty.



Imatralla vietimme viikonlopun hakuillen, tokoillen, "paimennellen" pässinpäitä ja tietysti hyvästä seurasta nauttien. Olipas vaan mukavaa, kiitos imatralaiset :) Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen Myrtin hakuilut. Molempiin etukulmiin valmiit, tyhjä (ekaa kertaa ikinä, viimeiksi hakuiltu pari kesää sitten :D) ja siitä yliheitto + löytö. No, mitä sitä treenaamaan. Myrttihän teki niinkuin pitikin. Jos parin vuoden päästä heittäisi ilmaisutkin peliin, ei kai sitä nyt tarttee reenata ;) Jaava oli varsin tohkeissaan mummohommissaan. Hyvin ne muistaa, että mitä hakumetsässä tehdään. Tai no, kuka voisi unohtaa, kun kerta metsästä löytyy lihapullia ja ihmisiä. Mettekin kokeili hakua ensimmäistä kertaa. Ehkä joku pieni lamppu sillä syttyi tai sitten ei. On tuo haku tai siis lihapullien etsiminen metsästä vaan kivaa, niin mun kuin tyttöjen mielestä! No imatralaiset pässit oli niiin mielenkiintoisia, että laittoi pienten lappalaisten päät ihan sekaisin. Jaava testaili kaikki keinot saadakseen ne liikkeelle; ensin hurjaa huutoa ja lopulta nenien ja korvien + peppujen nuolemista. Eikä tuntunut niin mikään tehoavan. Niin vain koirat käveli lampaiden yli, kun ne vaan pötkötteli makuullaan. Työn ja tuskan takana oli kyllä saada lambit edes jaloilleen, mutta niin vain lopulta onnistuttiin ainakin hetkittäin! Sunnuntaina sitten Jaava ja Myrtti saikin lampaat hienosti kulkemaan, vaikka Dumbo kääntyikin koko ajan haastamaan. Kai ne pässit ajatteli, että ollaan nyt kiltisti kun pitkästä matkasta ovat tulleet. Mette kävi moikkaamassa lampaita lauantaina ja kyllähän se niitä kovasti yritti paimentaa niin ja nuolla naamoista. Eipähän päästäneet lambit koiria ainakaan helpolla ja hyvä niin! Asennetta se olla pitää. Koska Imatralla sujuu kaikki, niin Jaava tekaisi ekaa kertaa elämässään vieraassa paikassa, vierailla merkeillä ruudun. Oho sanon minä. Sinne se vaan meni. Ei ongelmia. En ehkä meinannut uskoa silmiäni. Ja tunnarikin sujui. Kaukot sentääs oli normaalit eli vääntämistä.. Myrtin luoksetulon stoppiin tuli hyvä uusi neuvo, en tajua miksi en ole aiemmin tajunnut sitä käyttää. Takapalkkaa nääs. Kyllähän se kakeissa on käytössä... Mettekin tokoili, en vaan muista että mitä se teki. Varmaan perussettiä.



Muuten Mette on tehnyt vähän jälkeä ja keppi-ilmaisua. Myrtti on keskittynyt tokoon ja teknisesti avoinluokka on (paikkamakuuta lukuunottamatta) selvää pässinlihaa (sori pässit!). Nyt on onneksi saatu treeneissä meidän ongelma esiin, eli koetreenissä koeongelmat. Näitä nyt työstellään. Uskon, että tunnelin päässä on valoa. Jaava päätti oppia Imatralla ruudun. En käsitä, nyt se on jokaisessa treenissä sen jälkeen näyttänyt tietävänsä mikä on homman nimi. Kai sitä parissa vuodessa voi päästä kallionkin läpi, kun oikein haluaa. Tunnari on vielä vähän jännä, mutta tuo oikean. Jaavankin liikkeet alkaa olla kuosissaan, kun kerta tunnari ja ruutu on alkaneet pelittämään. Niin, onhan Mettekin tokoillut. Sekin on tainnut edistyä, ainakin vähän. On se tehnyt jo toisenkin paikkamakuun tänä kesänä. Puhuinkohan alkukesästä, että kesän jälkeen onnistuu alokkaan paikallolo... Saatan joutua pyörtämään puheeni, ainakin näillä treenimäärillä.



Elokuussa alkaa jälleen agitreenit, ollaan ihan tarkoituksella pidetty pitkä loma agista. Taitaa tulla yhteensä 6 viikkoa. Tekee varmasti hyvää niin koiralle kuin itsellekin. Josko sitten syksyllä opettaisi ne kepitkin... 



Jaava kävi senioritarkissa, koska mun mielestä se ei ollut kunnossa. Tuntui, että se laihtui ja lihakset hävisi, saman huomasi myös fyssari. Yleistarkissa oli kaikki kunnossa. Kuulemma harvalla nuorella koirallakaan on yhtä hyvässä kunnossa hampaat ja eläinlääkärin mielestä Jaava on hyvässä lihaskunnossa ikäisekseen (ei kuulemma olisi uskonut 9½ vuotiaaksi). Jaavahan ehti saada massaa reilun kilon verran lisää ennenkuin päästiin lääkäriin. Vaihdoin siis nappulasta raakaruokinnalle. Raakaruokinta vaikuttaisi sopivan hyvin. Otettiin kuitenkin laajempi verikoe ja tulokset oli mukavaa kuultavaa. Kaikki perusarvot ok (verensokerit, maksa- ja munuaisarvot, elektorolyytit jne.) Punasolut + hemoglobiini ja valkosolut oli alle viitearvojen, mutta ei paljoa. Jaavallahan on aina ollut himpun alle nuo arvot eli on vain yksilöllinen juttu. Mutta valkosolujen erittelyssä eosinisiineja oli 11% kuin normisti niitä on 5%. Tämä tarkoittaa sitä, että Jaava sai matokuurin (vaikka madotettu keväällä) ja pitää seurailla tilannetta. Arvo voi johtua myös jostain allergiasta, joka ilmenee veressä mutta ei vielä oireile muuten. Mutta pääasia, että lihakset alkavat palautua ja Jaava vaikuttaa normaalille. Jaava jatkaa siis raakaruokinnalla, eipä tunnu valittavan ;)