Perjantaina päästiin Christan oppiin ja sunnuntai sujahti Markon opissa. Christan kanssa tehtiin alkuun kaukoja, koska Mette on alkanut jumimaan maahan. Kaukotreeneissä laitettiinkin Metelle haastetta peliin ja sehän selvisi niistä mallikkaasti! Christa heitteli Meten naaman edessä nameja, lirkutteli ja houkutteli, välillä viivettä ja välillä pyysin nousemaan heti. Ja aikasta mukavalla ilmeellä ja napakasti nousi. Tähän olin oikeasti tyytyväinen :) Samalla tuli esille meidän ikuisuusongelma eli jumahtanut talitintti kurkussa. Pitkän kesän ja ulkokauden jälkeen ehdin hieman huokaista, kun Mette oli pitkään hiljainen. Hallikausi alkoi ja ääni teki comebackin. Suurin syyhän on se, että kun ääntä alkoi taas tulla, niin taisin vähän luovuttaa koko asian suhteen. Onneksi saatiin Christalta hyvät vinkit, joita nyt kokeillaan. Mä lupaan pysyä tiukkana ja yritän olla mahdollisimman mustavalkoinen. Jotenkin mun on tosi vaikeaa huomauttaa tuosta äänestä. Ehkä mä pelkään, että Mette sanoo vaan "piä tunkkis", pakkaa kamat reppuun, suuntaa Lahti-Tampere -tien varteen ja liftaa Siperiaan.
Ja kuinka hyvän mielen treenejä meillä onkin nyt ollut jo useammat peräkkäin!! Mä oon aika hyvin pysynyt mustavalkoisena ja puuttunut ääneen sovitulla tavalla. Ja melkein joka kerta sanakin on ollut oikea ;). Enitenhän tässä on mulla opeteltavaa, kun pitää muistaa äänisana ja muuvirhe-sana. Tosi heleppoo! Nyt on tarkoitus saada Mette ajattelemaan vain ja ainoastaan palkkaa, koska tällöin on keskittynyt ja hiljainen. Jos tulee ääni, niin "äänisana" ja jäähylle, jonka jälkeen uusi yritys. Jos tulee uudestaan ääni, niin "äänisana" ja jäähylle. Sitten helpotetaan niin, että saadaan onnistuminen esim. perusasentoon tulemisessa rapistellaan taskua -> ajattelee palkkaa -> tekee hiljaa. On ollut mielenkiintoista huomata, että kun treenin alkuun väännetään hetki näitä perusasentoontuloja, niin loppu treeni menee hiljaisuuden vallitessa. Tästä tämä taas lähtee suttaantumaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti