maanantai 29. syyskuuta 2014

Lempäälä 27.9

Meidän agitreenaaminen on ollut viimeiset puoli vuotta (ja ylikin) ihan jäissä. Tammikuussa oli hallilla vesivahinko, jonka johdosta oli pitkä tauko ennen ulkokenttäkautta. Ulkokentällä käyntien määrän voi laskea yhden käden sormilla, sillä halusin tehdä ulkokauden tokoa. Olen huomannut, että tokossakin äänenkäyttö on maltillisempaa, jos ei tehdä agilityä. Mettehän huutaa agiradalla koko ajan ja jatkuvalla syötöllä.. Vihdoin tällä viikolla pääsemme uuteen halliin ja agitreenikausi pääsee käynnistymään. Tästä innostuneena ilmoitin Meten lauantaille Lempäälään kisaamaan neljä starttia. Takana yli puolen vuoden tauko, joten todellakin menimme vain treenaamaan..

Lauantaille tulikin pituutta semmoinen 12h, mutta olipa kiva käydä kisaamassa. Eka rata meni ihan treenaamiseksi. Oltiin me sentääs samalla kentällä, mutta molemmilla oli ihan eri suunnitelmat radan suorittamisesta. Pienoinen epätoivo meinasi iskeä, kun Meten pyllykarvat viipottaa vasemmalle, kun rata jatkui oikealle. Pikkurakki sinkoili minne sattuu, eikä tullut ohjaukseen tai ehkä olisi tullut, jos joku olisi ohjannut. Ihan järkyttävä rata, mutta Meten parhaat kisakepit ikinä!! Kontakteja Mette ei tehnyt niin kuin on sovittu, komensi mua räkälentäen eikä keskittynyt mihinkään muuhun kuin huutamiseen. Eipä auttanut kuin hieman hakea uutta asennetta lämppälenkiltä.

Uudella asenteella tokalle radalle ja päätin, että nyt muuten ne kontaktit tehdään ja keskitytään muuhunkin kuin huutamiseen ja sinkoiluun. Asenne oli nähtävästi oikea molemmilla, sillä Mettehän kulki! Ja vielä sinne minne pitikin. Kontaktit oli ihan superhienot, teki kunnon stopit eikä meinannut karata, vaikka juoksin ohi. Ihan eri meininki kuin ekalla radalla, olipa kivaa. Ainut, että viimeisestä keppivälistä tuli ulos ja vitska. Tällä radalla kuitenkin sijoittui 3. ja olipa luokan nopein aika. :)

Kolmannella radalla mä sössin yhden kiellon, mutta muuten rata oli oikein kiva. Kepit ja kontaktit sujui ja Mette kulki.

Neljännen radan alkuverkkaa tehdessä mulla painoi jo vähän hapot jaloissa ja Mette vaikutti väsyneelle. Mietin, että olikohan neljä starttia hieman liikaa.. Mutta mitä vielä, sama asenne ja vauhti! Ikävä kyllä Mette sotkeentui pussiin ja ajautui seuraavan hypyn ohi, josta tietty vitonen. Kepit oli tällä radalla kohti hallin takanurkkaa, jonka takia Mette hidasti voimakkaasti loppua kohti. Ei kuitenkaan tullut välistä pois, mikä on ollut meidän ongelma.

Neljä starttia, 1xHYL ja 3xvitska, ei yhtään hassumpaa. Ei oikein voi olla kuin tyytyväinen, sillä eipä ne nollatkaan kaukana olleet. Viikon päästä jatketaan Janakkalassa kolmen startin verran. Ja hei, me ehditään käydä tällä viikolla kerran treenaamassakin! Sitten ollaan jo ihan ylikunnossa.. ;)


lauantai 20. syyskuuta 2014

Tokon piirinmestikset


Myrmy <3
Tänään kisailtiin tokon piirinmestaruuksista Heinolassa. Jotenkin suostuin (kiristys ja pakko ;) ) osallistumaan Myrtin kanssa, vaikka edelleen on hyvin tuoreessa muistissa Myrtin esitys "perässä vedettävästä matkalaukusta" kolmen vuoden takaa. Kovin kummoisia valmisteluja ei ehditty tekemään, kun koepaikka tuli melkoisen yllättäen. Ehkä parempi niin.

Alokasluokka oli heti aamusta ja Myrtti kehässä numerolla 4. Tuomarina Anne Nokelainen.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9,5
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 9,5
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
ALO1 172,5p

Myrtti oli paljon paremmalla mielellä kuin osasin odottaa. Huomattavasti alhaisemmassa vireessä se on kuin treeneissä, mutta kuitenkin mukana! Ja vaikka se meinasi nuupahtaa, niin sain sen vielä tsemppaamaan ja tekemään loppuun asti. Jes!

HOT:n koirakoilla meni muutenkin todella hienosti. EVL:ssä kaikille ykköstulokset ja kuutosvoitto (1. Eevi, 2. Ässä, 3. Zac, 4. Brida, 5. Zip, 6. Wii), AVO:ssa Linalle 1-tulos ja 2. sija sekä Toscalle todella hyvä 2-tulos kahdella nollalla. Joukkueelle (Zac, Zip, Lina, Tosca, Myrtti) kultaa! Hyvä me :)

Maija-kasvattajan painostuksesta Myrtin suoritus myös videoitiin (Kiitos Arja!), joten tässäpä tämä:






lauantai 6. syyskuuta 2014

Harmia elämään

Oiva sai ikioman pikkuveljen, kun pikkuinen Harmi muutti meille. Harmi tuli hieman yllättäen, vaikka olinkin miettinyt Oivalle kaveria pitkän aikaa. Oiva on erittäin sosiaalinen ja leikkisä kissa ja onkin saanut lempinimen "se kolmas koira". Oivahan noutaa leluja ja tuo niitä jatkuvasti heitettäväksi. Taitaa noutaa paremmalla otteella kuin mun koirat ;)

Harmi
Harmi on tallikissan ei-toivottu pentu eikä äiti-kissakaan oikein pentuja hoitanut. Se oli sisaruksiensa (ja äitinsä) kanssa menossa paremmille hiirestysmaille, mutta koska pennut olivat melkoisen sosiaalisia ja reippaita, päätin ottaa pikkukissan meille. Harmi oli huomattavasti pienempi kuin sisaruksensa, sillä se oli jossain vaiheessa tippunut seinän väliin ja viettänyt siellä ajan x. Tallin seinää oli pitänyt sahata, jotta pentu saatiin sieltä pois. Ihme, että oli vielä hengissä..

Oiva
Oiva otti oman pikkuveikan todella hyvin. Ei sähissyt, vaan oli uteliaan kiinnostunut. Jo ensimmäisenä iltana viriteltiin varovaisia leikkejä. Ainoastaan Oivan ruokakupille pennulla ei ollut asiaa, vaan silloin kuului kumeaa murinaa. Ensimmäisenä aamuna heräsin poikien leikkiin ja samana päivänä Oiva nuoli ja hoivasi nukkuvaa pentua. Nyt välillä leikit on melkoisen rajuja ja olen vähän niitä rajoittanut. Koko eroa kun on vielä melkoisen paljon.





Koirat otti Harmin aika hyvin. Mette oli heti uteliaan kiinnostunut ja nuoli pennun läpi. Myrtillä tottuminen vei hieman kauemmin ja saikin alkuun käyttää kuonokoppaa ettei käy vahinkoa. Nyt kun pentu on ollut viikon, on kuin se olisi aina ollut meillä. Pikkukissa on kyllä valloittavan ihana!