maanantai 31. elokuuta 2015

Verijälki nro.3

Myrtti ajoi kolmannen verijälkensä. Pituutta pari sataa metriä, pari kulmaa ja ikää 24h. Myrtti lähti hyvin ja molemmat kulmat ajoi tarkasti. Ekalla kulmalla meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta korjasi hyvin. Välillä suorilla jäljesti lähes jäljen päällä, mutta väliin ehti nostaa nenän ylös ja ajautua jäljeltä pois. Loppuun sorkka oli kiva ja onneksi loppu meni ok.

Mette on edelleen niiskutellut ja kävi tänään eläinlääkärillä. Sydän ja keuhkot kuulosti hyvälle. Pieni rauhoite (vaikka eräs päätteli rapinasta saavansa ruokaa :D), että saatiin kieli ulos ja kurkittua henkitorveen, nieluun ja risatkin nähtiin. Kaikki oli ok eikä jälkeäkään tulehduksesta. Nyt kokeillaan toista lääkettä mahdolliseen nenäpunkkiin ja jos oireet ei häviä, niin tähystetään. Hoitaja muuten sanoi lopuksi, että taitaa olla fiksu tyttö, kun kuuntelee niin tarkasti pääkenollaan. Sitähän se on, tietää mistä puhutaan :).

Viikolla tehtiin valsseja törpöillä, kaukoja. päätä maahan, jääviä (nou problem) ja seuraamista. Mette on kyllä kiva treenikaveri :). 

maanantai 24. elokuuta 2015

jotain pientä kuumuuden keskellä

Me ollaan lähinnä vaan oltu. Liian kuuuuuuma. Vähäsen on tietty treenattu. Mette on tehnyt eri suunnista jääviä. Nyt Metukin muistaa seisomisen tärkeyden. Alkuun tarjosi hanakasti istumista.. Ohjatun suunnat alkaa olemaan ok ja pitäis testata kokonaisena liikkeenä. Seuraaminen ok, mutta peruuttamista treenataan yhdessä ;). Agin ohjauksia on tehty kahdella ISOLLA kartiolla. Nyt Mette tietää mitä huidon. Jee!

Myrttikin pääsee aina hommiin, vaikka hömppäileekin vaan. Toinen on vaan niin tohkeissaan, että ei sitä voi väliinkään jättää!

Ei siis tänne mitään ihmeitä. Myrtille pitäisi tehdä verijälki ja Metelle pitäisi vahvistaa sekä esineitä että jälkeä.

lauantai 15. elokuuta 2015

Hommia ja verijälki nro.2

Mitäs me ollaan tehty? Treenattu lähes joka päivä jotain :). Myrtti kävi ajamassa 24h vanhan verijäljen lähes suoraan oppikirjasta. Voi juku, mistäköhän nyt tuulee? Myrtti kyllä paranee vanhetessaan. Niinhän mulle aikoinaan sanottiin, että Myrtin vanhemmatkin on kehittyneet hitaasti ;). Vanhat koirat on kyllä ihania, ne on jotenkin niin symppiksiä ettei niille voi kuin hymyillä.

Myrtti eräänä iltana.
Myrtti on kiertänyt tolppia, tehnyt tokohommia, käyttänyt päätään (naksuteltu) sekä syönyt vattuja, mustikoita ja karviaisia suoraan puskasta. Hyvin on mennyt, nou problem.

Myrtti 8v


Mette on tehnyt ruutua, kaukoja, päätä maahan, naksulla tarjoamista ja aksan eri ohjauskuvioita. Mette on tehnyt hyvin! Ainoastaan pitää palata muutama askel taaksepäin pään maahan laittamisen kanssa. Mette ei nääs osaa pertsasta laittaa päätä maahan.. Mut treenataan :)

Mette
Äiti ja tytär

Puikkonokat ja hörökorvat <3

M&M






sunnuntai 9. elokuuta 2015

tokoa :)

Tänään tokoiltiin. Mette teki seisomista, ohjatun suuntia ja ruutua. Myrtti sai korjata kentän eli hakea ohjatun kapulat, teki kaukoja sekä aloitti vihdoin ja viimein luoksetulon stopin :D.

Metelle oli haastetta kerrakseen, kun kaikki merkit, ruutu ja ohjattu oli valmiina. Ohjattu tietenkin lähellä ruutua ja sinne se menikin ruutuun ;). Ekana seisomista ja aluksi tarjosi istumista. Tehtiin aika monta toistoa ja lopuksi teki hyvin. Tämän jälkeen ohjatun suuntia ja ekana vasen. Sieltä se löytyi ruudusta. Kävin nostamassa vasenta ja teki hyvin. Taas joku löytyi ruudusta ja pyysin pois. Kävin taas nostamassa ja seuraavankin kävin nostamassa suoraan. Seuraavaan toistoon lähetin ja NYT toi vasemman ja vielä uudestaan. Oikea oli helpompi, tehtiin muutama toisto. Ruutu oli läheltä ok (palkka seisomisesta), mutta kaukaa yritti mennä kapuloille.. Jätin Meten kauaksi ja palkkasin kädestä ruutuun. Vaihteeksi lähetys ja meni matalalle merkille ja olin hiljaa. Lähti melkein heti ja tarjosi ruutua! Vielä yksi toisto, missä ohitti kapulat ja merkin. Meni päättäväisesti ja sai ansaitun palkan.

Myrtti seisoi ja stoppasi hyvin! Jes. Ehkä se vielä oppii. Haki kapulat hyvin ja kaukoissa nousi jokaisella. Mummo pääsi ansaitusti vattupuskaan :).

Eilisestä auringonlaskusta muutama kuva. Oli muuten upea!





lauantai 8. elokuuta 2015

Yöllistä pohdintaa

Jännä juttu mitä kaikkea tulee mieleen yöllä. Olin aluksi sitä mieltä, että koiran on oltava musta. Muita värejä vierastin, jos niin voi sanoa. Ja olihan meidän Jekku (suomenlapinkoira vir. Aatsi) musta. Huli (sekarotuinen, ajokoira x karjalankarhukoira) oli osittain musta ja näytti muuten ajokoiralta. Ja Mustikin oli luonnollisesti musta ;).

Jaava, joka oli valittu luonnekuvauksen ja värin perusteella.
Musti ja Jaava, jotka on molemmat pilvipaimenia. Titi-beagle (kaverin koira) on vielä hyvissä voimissa!
Jaavan kaveriksi ja mun harrastuskaveriksi halusin Unnan (joka on riistanvärinen) tytön luonteen takia, jos kasvattaja vaan mulle myy. Lopulta mulle tuli riistanvärinen Myrtti pitkän odotuksen jälkeen (vuos vai kaks?).

Vanha jengi: Minka, Musti, Ami, Myrtti ja Jaava ( ja kaikki on lapinkoiria, Amilla ja Jaavalla on sama ukki ;). )
Myrtti pienenä
Myrtti isona
Unna-äiti ja Myrtti
Myrtin myötä ihastuin riistaan väriin ja olin aina ajatellut, että en IKINÄ ota tavallista mustaa merkein. Kappas kappas, mikäs tavis musta merkein mulla on..

Mette ja Tonttu-porokoira
pikku-Mette

Sitten. Olen aina halunnut punaisen kissan. Oiva oli minusta ruman värinen ja olisin ottanut sen tumman siskon, joka oli pieni ja suloinen. Oiva tuli luonteensa takia, ei kai kolmen koiran (joista yksi oli tottunut kissoihin, mutta 2 muuta meinasi syödä pikkukissan) voi ottaa kuin reippaimman.

Jaava ja Oiva pienenä. Jaava adoptoi Oivan ekana iltana, kun team M&M meinasi pistää toisen iltapalaksi.
Harmi taas tuli Oivan kaveriksi ja haaveissa oli punainen kolli.. Ja mulle tuli pieni, seinänvälissä ollut Harmi <3

Oiva, Mette ja Harmi pikkukissana. Ketään en olisi värin perusteella ottanut.
Eli se siitä väristä. Luonne ja terveys on tärkeimmät. Ehdottomasti. Mitä tekee kuvankauniilla eläimellä, joka on sairas tai luonne ei ole halutunlainen? Sairauksia tulee, vaikka parhaansa yrittää, joten miksi ei voi ottaa jo olevat sairausriskit huomioon? Miten on niin vaikea sanoa omasta hanipuppelista, että tämä ei ole jalostusmateriaalia? Ja kyllä, sulhon etsiminen on sieltä ja syvältä. Niin paljon on ekana mitä ei saa olla.. Lopulta huomaa, ettei sellaista olekaan.

Näillä näkymin ei tule tulevaisuudessa pikkuMettejä. Kuka haluaa riistasta ja riistanjäljistä kiinnostuneen koiran? En ainakaan minä. Yksi riittää. Ja onneksi muilla Myrtin pennuilla ei ole samaa taipumusta.

kuulumisia ja jälki

Täällä on ollut ripulia molemmilla koirilla ja Mette niiskuttaa sisään. Höh. Ripulia on tosi harvoin, ehkä kerran kahdessa vuodessa.. Onnea on rautamahat! Nyt oli Myrtillä ekana vuorokauden ja sitten perään Metellä vuorokauden. Ehkä se oli jotain vatsatautia? Mulla tai meillä on ollut koiria siitä asti, kun täytin 5v ja koskaan ei ole ollut nenäpunkkia. Nyt on molemmilla kuuri menossa. Mitäs sit?! :D

Tänään tein Metelle jäljen. Ekaa kertaa ikinä, en laittannut ollenkaan nameja (edes kulmiin) ja oli normaalia pidempi päättyen lapaseen, jonka alla oli purkki. Mietin siinä, et tais tulla liian suuri harppaus. Mut kokeillaan kuitenkin. Mette etsi aluksi nameja ja sit meni kuin junan vessa ja ilmaisi itsenäisesti. Mette <3



keskiviikko 5. elokuuta 2015

kuvia ja treeniä

Mette on tokoillut. Se on tehnyt kaukoihin matkaa, metallia ja kuuntelua. Aika hyvin on mennyt :). Aksapuolella on tehty välistävetoa, valssia ja sylkkäriä. Muut sujuu hyvin, mutta välistäveto toiseen suuntaan ei meinaa onnistua. Ja keppejä on treenattu kerran... Alun jälkeen meni hyvin :)

Myrtti on vaan humputellut ja syönyt nameja, ei kai mummon tarvii tehdä muuta ;). Myrtti, josta ei saa mummoa tekemälläkään :D. Varmaan intoa enemmän kuin Metellä..


Myrtti

parasta! (yritä näitä sit kuvata..)

Mette on ollut nyt killtisti eikä riistahirviöstä ole tietoakaan.

Myrtti tykkää vatuista ja mustikoista itsepoimintana.

Kesätytöt

Toinen tottelee ja toinen ei ;)