keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Juoksutauko ohi

Meten juoksutauko on nyt ohi, joten eilen sitten treenattiin niin aksaa kuin jälkeäkin. Olihan se sitten järjestyksessä kesän jälki nro.2.. Maneesilla tein keppejä ja niiden lisäksi jaksoin rahdata pari hyppyä varastosta. Kepit meni ihan päin prinkkalaa, huoh. Alotteli miten sattuu, jätti kesken ja lopulta sitten käveli. Tässä kohtaa olin fiksu ja treenasin isot koirat välissä. Myrtti oli ihanan innokas ja teki kivasti oman keppi-hyppy -treeninsä. Jaavakin pääsi tekemään ja mummohan teki <3  Agility on kyllä Jaavan lempparia, harmi kun se on kiellettyjen harrastusten listalla. Mummolta vaan räkä lensi ja kuulosuojaimet olisi olleet tarpeen ;) Parit minimini-hypyt ja kepit, niin se riittikin Jaavalle (Jaavan mielestä ei). Meten kanssa uusi yritys ja ei se ainakaan mikään kamalan pehmo ole. Ei ottanut nokkiinsa, vaikka mulla meinasi käämit palaa ekassa setissä. Samalla innolla viiletti maneesiin ja kas, pujottelikin oikein. Kävi myös hyppimässä itsekseen niitä paria hyppyä ja olihan siitä palkattava, vaikka tarkoitus olikin mennä kepeille. Loppuun vielä etupalkalla parit kepit, jotka meni jo normaaliin tapaan. Olisi sitä voinut tietysti heti alkuun tehdä vähän helpompaa, kun viime kerrasta on aikaa kuukausi vai kaksi. Tyhmä omistaja. Onneksi Mette ei kuitenkaan tainnut mennä rikki.

Maneesilta ajelin Patarille tekemään jälkiä. Oli ainakin vähän haastavaa, kun kenttä oli täynnä porukkaa. Hetken aikaa odoteltiin ja niin meillekin alkoi tilaa löytymään, kun jalkapalloilijoiden treenit loppuivat. Meten jälki oli suurimmaksi osaksi namitettu joka askeleelle, muutamia tyhjiä pätkiä välissä. Kulmia useampia ja loppuun keppi. Ennen varsinaista jälkeä muisteltiin vähän ilmaisuja ja jäljesti muuten sairaan hyvin sitä namitonta jälkeä! Ensimmäisessä ilmaisussa piti autella, olisi vain viilettänyt ohi. Toisen ilmaisi jo paremmin ja kolmannella muisti mikä oli homman nimi! Itse jälkeen olin todella tyytyväinen. Mette löysi itse jäljen ja lähti vielä etenemään oikeaan suuntaan. Teki tarkasti ja keskittyneesti. Yhden kerran vähän kadotti jälkeä ja yritti ihan tuhannesti. Hätäpäissään kävi välillä lähes maassa, kun ei meinannut löytyä. Lopulta se löysi sen itse ja jatkoi taas hyvää jäljestystään. Kepinkin ilmaisi ilman miettimistä. Tulipa hyvä mieli :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti