Päätin sitten saada kunnon flunssan ja pakko oli hakea tänään saikkua. Ei olisi musta ollut ihan töihin tänään, eilinenkin oli aika tuskaa. Sainkin eilen loistoidean töissä, kun tiedossa oli kotona odottavien karvakorvien energian määrä vastaan mun energian määrä. Metelle jälkeä ja koko kolmikolle vähän tokoa ja naksuttelua.
Ensin tein Meten jäljen. Oli saman pituinen kuin aikaisemmatkin, vähän jännäsin miten menee, kun ei olla vissiin juhannuksen jälkeen tehty yhtäkään jälkeä.. Mutta turhaan mietitytti. Mette tajusi heti mitä tehdään, kun kaivoin valjaat ja liinan. Hyvin löysi aloituksen, söi varmaan jokaisen namin ja motivaatio oli super! Pää meni puolelta toiselle ja nenä pysyi maassa. Liina oli ihan tiukalla, ettei nenä nouse.
Sitten Jaava pääsi tunnarihommiin. Etsi hyvin, mutta oli epävarma. Oma oli väärien kanssa yhdessä, mutta reunalla. Kävi monta kertaa haistelemassa, otti jopa oman suuhunsa, mutta jatkoi haistelua ympäriinsä. Tehtiin muutamia toistoja, jokaisella tuli oma eikä koskenut vääriin! Tehtiin myös kaukoja, Jaava kuvitteli ensin tekevänsä luoksetuloa. Teki hyviä asennonvaihtoja eri matkoilta. Super mummeli!
Myrtti, voi Myrtti! Otin itseäni niskasta kiinni ja teemana oli noutokapulan _pitäminen_. Ja kappas. Lopulta Myrtti istui mun edessä (olin kyykyssä) ja piti ihan pitämällä, hyvällä otteella, rauhassa ja paikallaan! Ei päänpyörittelyä, tassulla huitomista tms. Se vain istui ja piti. Mä vaan vähän rapsuttelin samalla etujalkojen välistä. Kai se vaan pitäisi päättää ja vaatia, eikä turata miljoonaa vuotta.. Nyt vaan vahvistellaan pitämistä ja yritetään siirtää sama ote tuohon perusasentoon. Myrtti teki noutojuttujen jälkeen kakeja, joissa jumahti maahan. Helpotusta ja vaikeutusta, saatiin lopulta hyviä asennonvaihtoja.
Mette pääsi vielä tokopuuhiinkin. Noudosta innostuneena myös Mette teki ensimmäistä kertaa noutoa. Ja vaikka vannoin, että en enää naksuttele yhdellekään koiralle noutoa.. Huomasin taas istuvani naksu toisessa ja kapula toisessa kädessä ja koira edessä. Ehkä neljän vuoden päästä Mette osaa pitää kapulaa suussa!! Sitä ennen käydään kaikki mahdolliset vaiheet läpi.. Mette tarjoili ensin kaikkea osaamaansa eli peruuttamista ja maahanmenoa. Nopeasti alkoi tökkäilemään kapulaa ja muutamat toistot tehtiin tätä. Hyvin tarjosi tökkäilyä oikeaan kohtaan.
Eipä koirat olleet yhtään sen väsyneemmän oloisia, joten käytiin vielä vähän kävelemässä metsässä. Mette sinkoili kuin äitinsä nuorena, Myrtti taas köpötteli kuin jo edesmennyt Musti-mies mun kantapäillä. Jaava sitten on päättänyt alkaa pennuksi jälleen ja kaksi mustaa viiletteli siellä sun täällä. Itseasiassa koko viikon on Jaava ja Mette olleet oikea idioottikaksikko ja Myrtti taas maailman kiltein pikkukoira. En ikinä ole edes kuvitellut, että saisin Myrtin kutsuttua luokse, kun se lähtee ison linnun perään. No, Myrttipä tuli (ja vielä ekalla käskyllä, nih!) ja Jaava the luottokoira meni vaan. Mettekin sentääs pysähtyi katsomaan, mutta kun idoli meni, niin perävaunu meni perässä. Myrtti on tainnut saada aivot hieman jälkijunassa ja tasapainon vuoksi Jaava on menettänyt omansa. Voin vaan muistella niitä aikoja, kun Jaavan sai pupujahdista kutsulla pois :D Ei todellakaan onnistu enää, kun ei meinaa saada edes linnun tai oravan perästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti