Perjantaina aamusella tokoiltiin. Jaava teki ainakin kakeja, tunnarin (kapulat ympyrässä) ja metallinoutoa. Eipä mitään ongelmia. Myrtti teki kaukoja, luoksetulon stoppia liikkeenä ja erikseen (aluksi valui hurjasti stopeissa), noutoa liikkeenä + loppuun piiitkään seuraamisen. Eipä mitään suuria ongelmia Myrtilläkään. Mette leikki lelulla (kerrankin sattui joku vieras koirakko olemaan kentällä), kierti tolppia, perusasentoa ja niitä maahanmenoja, joissa ei sen suurempaa edistystä.
Uusi vuosi vietettiin ensimmäistä kertaa kaupungissa ja se meni meidän osalta rauhallisesti. Tietysti paukkuja kuului jo edellisinä päivinä kaukaa, joihin kukaan ei reagoinut. Käytiin eilen päivällä kunnon metsälenkki Chilan ja Tuulin kanssa ja illan tytöt kalusivat luita. Kun puolen kuuden maissa käytin tyypit vielä pikapissalla pauketta kuului jo ihan läheltä, johon kukaan ei mitenkään reagoinut. Jaava oli ainut, ken reagoi suoraan takana, ihan lähellä, räjähtävään, vinkuvaan, rätisevään, värihelvettiin. Ensimmäinen kerta, kun Jaava reagoi ilotulitteisiin, veikkaan, että se karmea käry mikä siinä kohdalla oli, vaikutti tähän. (Jaava poltti nuorena tyttönä häntäkarvat takan lasiin, josta lähti hirveä käry. Jaava ei edelleenkään voi sietää tulitikun raapaisemista, varmaan siitä tulee samantyylinen haju ja ääni? Se ei siis sitä pelkäämällä pelkää, mutta ilme kertoo kaiken.) Onneksi Jaava ei kuitenkaan panikoinut tms, mutta vilkuili vähän huolestuneena taakse. Mette kävi pikapissalla vielä lähempänä puolta kahtatoista, kun se pyysi sinnikkäästi ulos. Pakkohan se oli viedä ja toivoa, että mitään ei tapahdu. Mette ei edes huomannut hirveää pauketta :D. Puolen kahden maissa käytin sitten koko komppanian ulkona, eikä kukaan reagoinut mihinkään. Onpa ihanaa, kun ei ole paukkuarkaa koiraa. On nimittäin hyvässä muistissa tuo edesmennyt Musti-mies, jolle uudet vuodet oli ihan tuskaa. Raukka ei kyennyt edes syömään mitään, kuunteli vain korvat höröllään ja kuolasi :(.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti