Sodankylän poropaimennukset 6.-9.3.

Torstaiaamuna pakattiin auto täyteen ja lähdettiin kohti Sodankylää. Olin ilmoittanut Jaavan poropaimennuskilpailuun, mutta arpaonni ei tällä kertaa suosinut ja Jaava jäi kisan ulkopuolelle. Leimu mahtui testiin mukaan ja suorittikin oman osuutensa hienosti. Myrtti ja Jaava olivat matkassa vain turisteilemassa ja saivat kokea kunnon talven. Mennessä pysähdyttiinkin Kuopioon ostamaan Myrtille mantteli, kun koirat joutuivat olemaan paimennuksien ajan kylmässä autossa. Nyt on sitten molemmilla tytöilla hurtta-manttelit, Myrtillä koko 45 cm ja Jaavalla 50 cm (Myrtti on ihan ylisöpö manttelinsa kanssa!). Tytöt matkustivat koko pitkän matkan hienosti nukkuen. Ensimmäisellä pysähdyksellä Myrtti ei malttanut tehdä pissoja, mutta sen jälkeen onnistui tarpeiden tekeminen nopeasti. Ja eräs mies tunnisti myös koko konkkaronkan lapinkoiriksi, mitä nyt yksi poro oli joukossa mukana ;). Ensimmäisenä aamuna aamupalan aikaan Jaava päätti murtautua ja rikkoa Marjon repun ja sieltä saaliikseen sai 200 g koirannameja ja vielä ruokasäkinkin kerkesi rikkoa ja syödä myös sieltä.. Seuraavana aamuna Jaava oli tehnyt sen mitä olen aina pelännyt, eli avannut hotellihuoneen oven ja kolme iloista koiraa juoksenteli ympäriinsä (onneksi rappusiin menevä ovi oli kiinni, niin eivät päässeet kerroksesta pois!). Kotimatkalla sitten tehtiin sukulaisvierailuja. Ensimmäisenä keksin, että kun kerran ajetaan Jaavan kasvattajan ohi, niin samallahan siinä voisi piipahtaa. Soitto ja pysähdys. Käytiin katsomassa Jaavan sukulaiskoiria ja tuli huomattua, että paljon on samaa Vilma-mummon kanssa. Oulussa moikattiin sitten Myrtin velipuolta Helmuttia ja Ropia. Ropin ja Myrtin leikit onnistui hyvin, mutta Helmuttia Myrtti vaan veti turpaan.. Se siitä sukulaisrakkaudesta.