Esineruutu

Pitkästä aikaa väsäsin Jaavalle esineruudun. Piilotin vain kaksi esinettä, jotta en pilaisi harjoitusta vaatimalla liikoja. Kun sitten lähdin pihalta kävelemään Jaavan kanssa metsään, alkoi Jaava nostamaan päätänsä ja haistelemaan ilmaa esineruutua lähestyttäessä. Esineruudun kohdalla se pysähtyi ja kääntyi ruutua kohti (toi koira sitten jaksaa aina yllättää ja hämmästyttää mut!). Käskystä Jaava sinkosi metsään ja teki töitä hyvinhyvin pitkään. Olin aivan varma, että kohta se tulee kysymään neuvoa (aikaisemmin tullut jo paljon aiemmin sanomaan, että "ei täällä mitään ole"). Mutta siellä se vaan jatkoi työskentelyään. Muutaman kerran Jaava kävi ruudun ulkopuolella, mutta palasi nopeasti takaisin. Jaava eteni maltillisesti ja irtosi aivan kauimpaankin nurkkaan asti. Lopulta lelu löytyi ja Jaava sai todella suuret kehut!! Toinen lelu löytyikin paljon nopeammin, kun se oli helpommassa paikassa kuin se, minkä Jaava ensimmäisenä toi.

Näin jälkikäteen ajateltuna harjoitus oli ehkä kuitenkin vähän turhan vaativa, sillä Jaava sai tosissaan työskennellä suorittaessaan annettua tehtävää. Positiivista oli huomata, ettei Jaava lannistunut ja jaksoi yrittää itsenäisesti. Hyvä tyttö!