keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Toivottavasti selvittiin vain säikähdyksellä

Viime viikon maanantai jää muistoihin. Ajattele tilanne, että huudat koirat sisälle ja yksi ei tulekaan. Katsot ikkunasta ja näet sen makaavan keskellä pihaa. Sydämen lyönti jää välistä, kun sinkoat ulos ajatellen, että se on varmastikin kuollut tai joku on pistänyt sitä. Ei nosta edes päätä, kun saavut luokse. Ainoastaan silmät liikkuu. Nappaat koiran syliin, että saat sen sisälle. Sisällä koira jää makaamaan. Ei syö tarjottua nakkia vaan kääntää pään pois. Tunnustelet raajat, katsot ikenet ja avaat suun. Samalla avaat tietokoneen ja soitat eläinlääkäriin. Kaikkialla on täyttä. Tässä vaiheessa purskahdat itkuun. Uusi soittokierros ja lopulta pääsette lääkäriin. Koiran tilanne on pysynyt vakaana. Verikokeet ovat muuten ok, paitsi tulehdusarvo on koholla. Imusolmukkeet ovat vähän turvoksissa. Keskiselän paineluun reagoi voimakkaasti. Pari piikkiä ja kotiin. Kotiin tultaessa kävelee ja tekee tarpeensa. Illalla tulee toiseen huoneeseen ja heiluttaa häntää. Seuraavana päivänä koira on oma itsensä. Voiko sitä ihminen onnellisempi ollakaan! Ei voi. Kipulääkekuuri loppui maanantaina ja vielä näyttää hyvälle.

<3

Seuraava operaatio on joko selänkuvaus tai fyssari. Seuraillaan, kun palataan normaaliin arkeen, että alkaako oireilemaan vai ei.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Voihan Metukan nenä!

Pitkästä aikaa päivitystä. Mette on käynyt useampaan otteeseen Kouvolassa, kun ei meinaa limasta tulla loppua :(. Tällä hetkellä antibiootti menee (taas vaihteeksi tulehdus) ja kokeiluna antihistamiini, 2xpäivä flixonase sekä kerran päivässä sierainten huuhtelu suolavedellä (tää on ihan Meten lempparia.. not!). Nyt on taas vähän parempi, kun antibiootti tehoaa.

Mette on vähäsen tehnyt tokoa: ruutua, merkkiä, stoppeja, noutoa, kakeja.. Eikä tällöin ole onneksi limaa tullut :)

Myrtti voi hyvin. Ja mä niin tykkään steriloidun nartun turkista :D. Kohta tulee pitkästä aikaa kuvasaastetta, niin voitte ihailla. Myrtti ei yhtään vaikuta siltä, että 9v synttärit lähestyvät. Se on yhtä ihanan rasittava kuin ennenkin. Ainut, että sillä on nykyisin myös huumorintajua entisen tosikon sijaan. En valita. Pitää taas todeta, että se on kuin viini ja paranee vain vanhetessaan <3.

Täh? Mullako muka hormooniturkki?

Ainakin hyvin juoksen, vaikka on enemmänkin tukkaa!

Eikä mua nenän limat haittaa. Täysii vaan!




<3

Joojoo, mulla näkyy nenässä limaa, tiedetään.


Myrtistä tallentui vahingossa sivuprofiili kameralle.

Sisällä oli aika unettava tunnelma.



Harmi kattelee ikkunasta ulos.

Helikopteri häiritsee mun nokosia!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

kuulumisia

Myrtti oli agivalmennuksessa ja treeneissä. Ihan on tutunnäköistä puuhaa :). Ei siis mitään ihmeitä.

Mette kävi Kouvolassa ja leikkaushaavat oli parantuneet hyvin. Nenä tähystettiin ja huuhdeltiin, sielläkin oli kaikki kunnossa. Nenätipat menee, katsotaan päästäänkö niitä vähentämään vai ei.

Nyt alkaa olemaan niin sulaa, että pääsin vähän treenailemaan kotipihalla. Olipas vaan ihanaa, kyllä toko on parasta! Mä olin jo pari ekaa kertaa huolissani, kun Mette oli ihan hipihiljaa!! Kolmas kerta todensanoi ja sieltä se ihana ääni tulikin ;D. Eli nou hätä, kaikki on ihan niin kuin ennenkin.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

ageja ja uintia

Väliin taas Myrtin agipäivityksiä. Viime viikolla se oli agitreeneissä taas oma itsensä muun muassa näki puomin ja meni päättäväisesti sinne, vaikka ohjaus oli ihan eri suuntaan. Voin sanoa, että meinasin nauraa ääneen :D. Vaikka ohjaaja olisi tehnyt voltteja ja kärrynpyörän, niin Myrtti olisi mennyt puomille, mitäs yhdestä ohjaajasta, kun puomilta saa NAMIA. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Lauantaina oli vuorossa agivalmennus, jota en päässyt katsomaan, kun piti vahtia potilasta. Kaikenkaikkiaan oli mennyt hyvin, mutta vikan harkan puolessa välissä oli toiselta loppunut kunto :D. Kyllä se oli kovasti yrittänyt, mutta kun ei kulje niin ei! Noh, ei toista voi syyttääkään, kun ei ole tollaiseen tottunut.

Käytiin myös uimassa ja Myrtti oli yhtä innokas kuin aina ;). Se kun tajusi, että minne on tultu, niin oli istumassa oven takana. Ulko-oven. Aika hyvin Myrmy kuitenkin uittajan kanssa ui, mutta vaikeinta oli irroittaa takajalat rampista. Lopulta meni jo itsestään, mutta keksi tehdä heti uukkarin, kun oli vaan yksi ramppi :D. Uimaan ja äkkiä pois t:Myrtti.

Innokkaat uimarit!



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Mette taas Kouvolassa

Keskiviikkona Mette taas rauhoitettiin, nenä tutkittiin ja huuhdeltiin. Nyt sieltä löytyi tulehduskin, muuten kaikki oli ok. Puntarissakin käytiin ja viisari pysähtyi 12,5 kg. Kerroin siinä, että viikko sitten yhdellä lenkillä pissan mukana tuli verta. Luulin juoksun  alkaneen, kun sitä on nyt odoteltu, mutta sen yhden lenkin jälkeen ei ole verta näkynyt. Metukan pimpsa tutkittiin ja siellä tuntui ihan selvästi pieni pallura, jopa mäkin tunsin sen! Näin ollen Metelle varattiin perjantaiksi patin poisto ja siitä johtuen sterilisaatio.

Pikkuinen potilas leikkauksien jälkeen
Perjantaina olikin taas Kouvolan reissu edessä. Sterkkaus tehtiin tähystyksellä ja siitä tulikin todella pieni haava! Kannatan ehdottomasti. Pimpsa "halkaistiin", mutta muutosta ei tarvinnutkaan poistaa. Se kuulemma surkastuu pois sterilisaation myötä. Huh! Ajatuskin kasvaimesta sai ihon kananlihalle. Samalla katsottiin virtsaputki ja virtsarakko ultrattiin kivien varalta. Ne olivat oikein siistit samoin kuin kohtu.

Eka yö meni kaulurin ja alushousujen kera häkissä. Metestä takapää tuntui pahalle (kenestäs ei, jos on haava siellä) ja yritti nuolla ja vedellä mattoja pitkin. Yö meni vinkuessa, mutta rauhoittui, kun menin häkin viereen lattialle. Viime yö meni jo paljon, paljon paremmin! Illalla tötteröpää tuli sängyn laidalle ja se piti nostaa sänkyyn nukkumaan. Siinä mulla oli sitten tötteröpää, viittatyttö ja kissat :D. (Myrtillä oli yön verkkoloimi, kun oli käynyt agivalmennuksessa kaverin kanssa.)  

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Mummeli agiliitämässä

Myrtti, joka täyttää heinäkuussa 9v, pääsi eilen agiliitämään mini-esteillä. Kaveri kysyi koiraa lainaan, kun oma lähtee mammalomalle, niin Myrtti pääsi tuuramaan. Koira, joka lopetti agin tavoitteellisen treenaamisen joskus 3½ -vuotiaana ja sen jälkeen saanut tehdä lähinnä mitä huvittaa esteillä :D. Esteillä se ei ole käynyt pariin vuoteen ja kaveria se on nähnyt ehkä kerran vuoteen saati mennyt tämän kanssa agia. Eli hyvät lähtökohdat treenille ;) 

Vieras paikka, kouluttaja ja ohjaaja eivät Myrttiä pahemmin haitanneet. Ei kyllä taakseen vilkaissutkaan, kun lähti radalle. Ja siellä tää meni kuin vanha tekijä. Välissä ehti tarjoamaan ohjaajalle perusasentoa ja seuraamistakin sekä tietty Myrtin tavaramerkkiä "istu oravasti" (Kiitos Imatra ;) ).Ja ehti se tarjota kouluttajallekin pertsaa... Että se siitä uskollisuudesta. Myrtti taitaa olla uskollinen vaan nameille :D. Se piti vielä laittaa, että en olisi ikinä uskonut Myrden repivän lelua vieraan kanssa, mutta väärässä olin, jälleen. Siellä se mummo roikkui niin hanakasti, että hyvä että irti sai.. Myrtti <3